Nukkuos kaunokaiseni...

Huurteinen halla suojasi hansat

ja morsianruusun hunnut

ritausman silkit ja valamon kultaiset kruunut,

karjasillan kulkurit,

pappilan neidot, rosaliinan,

kuningattaret ja kaunottaret, 

keijut ja nuket, malvan sulot, martat, anna-liisat ja sofian, 
teresan ja valkoisen louisan, minetten, Schalinin luomat ja muiden luomat hurmiot, 

kuten ilon, soinnun ja sävelen,

Onnella tuossa, lämmin on.

On taivaalta pudonneet 

veden pisarat muuttuneet

lempeän valkeaan pumpuliin,

laskeutuneet versojen ylle,

kaiken ylle, missä 

maa lepää lapsinensa

missä maavarsien 

toiveet ja unelmat puhkeavat,

missä juuret hennot

voimaa uhkuen

odottavat, odottavat

unessansa kasvattavat

ravintoa rikasta

tuodakseen sen

ylös, ylös, kun aika on.

Missä kaikki muu odottaa 

havahtumistaan 

missä kirsi kantena suojaa

ja lumipeitto pehmeä.

Nuku nuku untasi tarja ja sanna,

nuku untasi apteekkarin ryyti,

nuku jussini armas ja nils sekä neilikkaruusu herttainen.

Nuku pohjantähti ja villiruusu

kaneliruusu ja unohdettu

nuku punalehtinen, kurttulehtinen, 

nuku herttua ja kultainen viljami,

tove ja paimio, sulo linnanmäki, 

altaica ja pieni rosa rubincola.

Nukkuos kaunokaiseni, piikkiseni, sulottareni hymyilevät.

Nukkuos kaikki pitkää levollista unta!

Enkelit teitä rivissä valvovat, käsistä toisiaan kiinni pitävät, 
piirissä ympärillä hiljaa, kärsivällisinä.

Kuten he aina valvovat kaikkea siellä, missä ihminen maata muuttaa ja ihmistä siellä

missä kauniit unelmat kasvavat rinta rinnan luonnon 

ja sen luoman ihmisen ja ihmisen luoman kera.

Hymni Nocturnale (Öinen hymni), Qntal