sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Rumat pihanurkkani!

Ei kai kenelläkään ole rumia nurkkia pihallansa, joita on hyvä pitää vähän piilossa? 

Minullapa on. Tai ei niitä edes piilossa pysty pitämään. Laitan ne tähän ilkikurittani muistutukseksi itselleni. Jokohan ne tänä kesänä vähän petrautuisi?

Yksi paikka on liiterin pääty. Siinä on vanhan eteisen lattiaa pinossa, josta olen suunnitellut jonkinlaista kävelysiltaa tuolta parkkipaikan päästä suoraa reittiä pihalleni. Taustalla näkyy pajuja, jotka pitäisi vielä raivat pois. Myös roskakasa, joka näköjään syntyy joka syksy ja odottaa polttamistaan. Tällä paikalla ei ole ollut kiire. Voivoivoi! Ja raivata juuria pois, tasoittaa maata ja poistaa nokkosta ja juolasta! Vanha peltovalvattikin voi jostakin vielä nousta ylös! Kuitenkin siinä on vanhan vuosien takaisen lantatunkion vahvaa multamaata, jossa kasvaisi vaikka mitä.


Täytyy lohdutella itseä, että on ollut pahemmastikin. Tässä alla toinen aika ruma paikka, jota jotkut ovat ihmetelleetkin. Keräsin tuohon loput lahot leppäpuut ja olen kasannut siihen risuja, heiniä ja multajätettä yms. Oli pakko tukea sitä kaikkea, jottei se aivan leviäisi. Haaveena purkaa laudoitus  ja istuttaa siihen kurpitsoja, josko ne saisivat voimaa lahonneesta aineksesta. Siis kohopenkki!  Mielikuvana tietenkin, että niiden rönsyt kaartuisivat kauniisti pitkin kasaa... Unelmia pitää olla!


Aurinkopuolen seinä on ollut minulla surun aiheena monta vuotta. Kivijalka on ensinnäkin rikkonainen. Talvella veto pääsi lattian läpi ja joskus jäätyi jopa keittiön vesijohto. Nyt sitä nokkela poikani alkuhätään tilkitsi uretaanilla. Nyt talven aikana olen pyytänyt siihen remonttisuunntelman ja sainkin sen jo. Pyrin toteuttamaan sitä heti kun lumi sulaa. Tiedättekö muuten, että eläkeläisille tulee ilmaiseksi neuvonantaja, kun vain soittaa, joka tarkistaa paikkoja ja tekee ilmaisia suunnitelmia ja laskelmia remonteista? Ja hah, näette oman patenttini vesikourujatkeesta.


Nämä alla olevat pömpelit eivät ole puutarhakoristeita! Tässä savusaunan edessä muinoin sijaitse paljon käytetty kesäkeittiö kummavesikattiloineen, puuhelloineen ja savaustuspönttöineen. Kun hirsikehikko sen ympärillä lahoi ja hietikko-osa nurmettui, minun piti purkaa kaikki pois. Noita pömpeleitä en ole vielä saanut hajoitettua tai siirrettyä toiseen paikkaan. 


Oih, ja monta muuta asiaa haluaisin tehdä! Päämääriä pitää olla ja haasteita! Moni tietää mistä aloitin ja jopa muistaa ihastella mitä olen saanut aikaiseksi. Yksinkö? Vaikka yksin olen, niin kyllä moni ystävä ja naapuri on auttanut vähän vahvemmalla ja taitavammalla kädellä.  Mutta sopii monen miettiä sitä, kun on kaksi. Entä sitten kun on yksi?

6 kommenttia:

  1. Varmasti lähes jokaisella on tyytymättömyyttä aiheuttavia paikkoja pihallaan. Niitä ei vain tule useinkaan julkisesti esiteltyä. Talon ja pihan ylläpitäminen yksin on vaikeaa ja taloudellisestikin hankalaa. Aina siitä puolisosta tai asuinkumppanistakaan ei ole avuksi. Paljon olen miettinyt aikaa, jolloin en enää jaksa hoitaa pihaa ja taloa. Mitä sitten? Kerrostaloonko? Vaikeita kysymyksiä. Ehkä niitä pitää miettiä jonain toisena päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihinkähän minulla on tähän vastaaminen häipynyt?.....pitkästi kirjoittelin.

      Poista
    2. Between, jos luet, tämä oli tarkoitettu sinulle!
      Uups Between, sanoistasi kuulsi alakuloa. Piti oikein katsoa tietojasi. Sinä olet vielä nuori! Minä täytän kesällä 67, turha salata. Olen vielä suhtkoht terve, joten uskoa on tulevaisuuteen. Kun vain osaisiki elää tämän hetken tai edes päivän tai edes kesän kerrallaan! Huolitaju kasvattaa sitä vain. Otetaan kiitollisuus ja ilo. Totta on, ettei toisestakaan aina apua ole, mieheni oli pitkään sairas. Mutta jo se kuinka hän ihaili esim. puutarhassa kukkia, oli kuin suuri energia olisi pyyhkäissyt kaiken ylle.

      Poista
  2. Kyllähän niitä on meilläkin. Tavaroita lojuu rakennusten seunustoilla, mutta uuden varaston avulla saan lapiot ym. tavarat katon alle.

    VastaaPoista
  3. Meillä on puhuttu aina vyöhykkeistä. Kolmosvyöhyke on se pahin, ykkönen paras. Pikkuhiljaa kolmoset vaihtuvat ainakin kakkosiksi, mutta sitten onkin edessä se ongelma, että mihin ne väliaikaiset asiat varastoidaan odottelemaan,,, jos kaikkialla on liian siistiä? No, ei olla ihan siinä, onneksi. Eläminen saa näkyä!

    VastaaPoista
  4. Hei Leila! Sinulle on haaste blogissani:)

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!