Ruusu tulee minulle eläväksi ja läheiseksi, jos opin tuntemaan myös sen kasvattajan. Ruusu personoituu, tulee itsekin melkein henkilöksi.
Jo ruusuinnostukseni alkutaipaleella törmäsin kanadalaisiin explorer-ruusuihin (mm.Jens Munk), eikä minulla ollut aavistustakaan mitä ne oikein olivat. Nyt kun olen mukana kanadalaisten ruusujen kasvatuskokeessa, on ilo tutustua taustamaailmaan enemmän.
Tiedän, että 'explorer' on ruusujen nimityssarja Kanadassa matkaavien tutkimusmatkailijoiden kunnioittamiseksi. Selvisi, että sillä on muukin merkitys, ja saatte lukea siitä tuonnempana, jos olette kiinnostuneita. Näitä ruusuja on sormeillut eräs aivan ihastuttava tutkija nimeltä Felicitas Svejda.
Häntä voimme kiittää monista niistä upeista lajeista, joita nyt pyrimme hoitamaan melkein erityistarkkuudella ja kokeilla miten ne pärjäävät Suomen olosuhteissa. Felicitas on kanadalaisten ruusujen eräänlainen luoja ja äiti!
Geneetikko Felicitas Svedja syntyi Itävallan Wienissä 1920 ja muutti Kanadaan 1953. Hänelle löytyi sieltä työpaikka Ottavan koetilalla, jossa hän työskenteli 33 vuotta eläkkeelle pääsyyn asti vuoteen 1987, Hän kuoli tämän vuoden 2016 tammikuun 18. päivänä 95-vuotiaana. Koekasvatuksemme on siis alkanut samana vuonna. Sehän on tietynlaista jatkumoa hänen työlleen!
Felicitas tutki siis kaikkea maatalouteen liittyvää, mutta myös ruusuja, joiden kasvattajana hänestä tuli tunnettu. Kanadan lyhyessä ja kylmässä kasvukaudessa eivät kaikki ruusut selviytyneet, joten Felicitas ammattitaidollaan, tieteellisellä tarkkuudella ja huolenpidolla hybridisoi ruusuista kestävämpiä. Ymmärrän tuon 'hybridin' eräänlaiseksi geenihoidoksi, jossa geenejä muuntamalla (risteyttämällä) saadaan ruusulle uusia kykyjä. Onko se eräänlaista geenimanipulointia, mitä pelkäämme syötävissä kasveissa? Ruusua ei kylläkään syödä muuten kuin silmänruokana, ja siten se vaikuttaa meihin henkisesti, manipuloitunakin.
Joka tapauksessa Felicitas loi ruusuja, joita nyt viljellään suosikkeina ympäri maailman. Kuulin eräältä kanadalaiselta ystävältä, että tämäkin koeasema on nyt lopetettu. Onnekseen ei Felicita varmaankaan ehtinyt sitä suremaan, sillä viimeiset vuodet hän sairasti Alzheimerin tautia.
Felicitas ei tiennyt mitään ruusuista ennen koeasemalle tuloaan. Ja ensi töikseen hänet palkattiinkin sinne tutkimaan maanviljelykseen sopivia viljalajeja kylmillä alueilla. Se työ kuitenkin katsottiin ehkä enemmän miehisyydelle kuuluvaksi, joten hänet siirrettiin koristekasvien ja ruusujen tutkimiseen. Se oli onni hänelle. Hän kiinnostui ruusujen kasvatuksesta niin, että hylkäsi muut ja vuosina 1960-1970 keskittyi pelkästään niihin. Hän kieltäytyi ruusujen lannoittamisesta, torjunta-aineiden käytöstä ja peittämisestä. Näin hän löysi ne ruusulajit, joilla oli kestävyyttä. Hemmottelu ei auttanut tässä. Näin kerrotaan hänen työstään.
Näitä ruusuja testatakseen hän sitten lähetti niitä eri puolille Kanadaa. Hyvien tulosten myötä tämä ohjelma laajeni ympäri maailman. Ruusut toimivat tutkimusmatkailijoina ja tästä juontaa ruusujen nimet! Tähän jalostusohjelmaan kuului 25 eri ruusulajia, joista suuri osa oli rugosa-ruusuja mm. Martin Frobisher, Jens Munk ja Champlain. Vaikka häntä ei koskaan pyydetty luomaan ruusuja, jotka vastustivat sairauksia tai hyönteisiä, tämä hybrisointi onnistui siinäkin. Hän kehitti myös muita koristekasveja, jotka saivat tanssinimet.
Felicitas julkaisi myös paljon tekstejä eri lehtiin, joista lopulta koottiin kirja nimeltä The Canadian Explorer Roses, 2008. Hänen luomiaan ruusuja kasvaa nyt esimerkiksi Venäjällä ja Nevadan autiomaassa. Montrealissa perustettiin kasvitieteellinen puutarha, jonne istutettiin myös explorer-ruusuja. Niiden on todettu olevan todella vahvoja kasveja. - Nämä ruusut elävät vielä ainakin 100 vuotta, on sieltä kerrottu.
Eläkkeelle jäätyään hän ei jättänyt ruusujen maailmaa, vaan kiersi puhumassa niistä eri konferenseissa ja kirjoitteli myös. Hän siis matkusteli paljon. Hän vieraili myös kotimaassaan ja kiitollisena tapasi puutarhureita, joilla explorer-ruusut kukoistivat.
Felicitas ei koskaan mennyt naimisiin, eikä hänellä ollut perhettä. Ruusut olivat hänen lapsiaan. Ja hänellä oli paljon ystäviä. Eräs hänen ystävänsä Mc Gee, jolla itsellään on myös rosario, painottaa Felicitasin arvon kansalliseksi aarteeksi:
“Canada
has lost a national treasure. She is valued highly all around the
circumpolar countries, a ring right around the Earth.”
But
our “national treasure” was unimpressed when she arrived in
Canada in the early 1950s.
“She
was shocked when she first got to Ottawa. It was a little backwoods
country; a pile on the river. And she came from Vienna!”
 |
| John Cabot, Kuva on lainattu Ruususeuran sivuilta. |
Dr. Felicitas Svejda sai kunniatohtorinimityksen Yorkin Yliopistolta, ja hänen ruusunsa John Cabot on kunnoitettu laji Britanian Kuninkaallisessa ruusutarhassa. Nämä tiedot olen poiminut netistä englanninkielisistä versioista.
Uskon, että Felicitas piti tästä ruususävelmästä, mitä on tulkittu monin kymmenin tavoin.
