Täällä Ilo ja Onni kukoistavat!

Tuo lausahdus tuntuu kyllä vähän suureelliselta lausuttuna noin yksinänsä.

Käytin tervetuloa-kirjeen lopussa tuota lausetta, kun lähetin kutsun kymmenen hengen ryhmälle saapua Hyvinkäältä luokseni. Annoin heille miettimisaikaa mitä tuo kaikki voisi tarkoittaa. Taisin jopa kirjoittaa pienellä ilon ja onnen.

Sitten pihalle saavuttuaan esittelin heille kukkean Ilon ja Onnen, pihani ruusuylpeyteni, jotka kukkivat melkeinpä yhtä aikaa. Siinä konkreettisesti Ilo ja Onni kukoistivat pihallani vieraitteni huokausten ympäröimänä.

Tuo Ilo-ruusu kukkii tuossa etusivuni kuvassa yhdessä Valamo-ruusun kanssa seuranaan valkoisia akilleijoja. Kaunis yhdistelmä harmaiden rakennusten edessä, täytyy myöntää.

Ilo-ruusu on myös Joy & Kahila & Kangaspunton kasvattama ja syntynyt vuonna 2010. Ei siis kovinkaan vanha lapsonen vielä. Omalle pihalleni sen istutin vuonna 2013. Tässä siitä sivu!

Onneksi kirja- ja nettitieto ohjeisti minua ruususta, että korkealle se kasvaa. Joten seuraavana vuonna tein sille heinäseipäistä, puusälpäreistä ja pajusta tuen, josta se on kovasti tykännyt. Nyt se kurkottaa yli kahden metrin ja on tosi ylväs prinsessaruusu kukinnaltaan. 

Antaapa Ilon tässä hehkuttaa itseään. Kasvaminen näkyy kuvissa eri vuosilta.

2013 

2014

 

Yllä vuodelta 2015 ja oikealla 2016 kesä. Ja alhaalla lähempi loisto!

Ja kun rovaniemeläinen löytöruusu Onnikin otsikossa mainitaan, kerrataan senkin kasvuvoimaa ja ihanuutta tässä.

2012 

 

Tässä vuodet 2015 ja 2016 kesä. Olen korottanut tukea puolella metrillä tekemällä "katolle" harjan. Taidan tehdä aika runsaasti keväällä leikkausoperaatiota.

Mietin juuri, että ruusut ovat täyttämässä pihaani siellä täällä, varsinkin nuo löytöruusut, eivätkä ole silloin mukana niin kutsutussa ruusutarhassa. Kuitenkin ne rikastuttavat pihapiiriäni, jossa vaeltamista voi näin ollen laajentaa.

Toki olen itsekin onnellinen ja iloinen näistä ruusuista!

Ps, Olen jollakin tavalla järjestyksenkin ihminen, joissakin asioissa ainakin, ehkä arkistointi-ihminenkin. Olen järjestänyt ruusukuvani omiin nimikkokansioihin. Ja koska valokuvassa näkyy mukavasti vuosiluku, olen siellä kansioiden sisällä järjestänyt ruusun myös vuosilukukansioihin. Siten on mukava seurata ruusun kasvun kehitystä. Siksi on helppo poimia nyt noita kuvia blogiinkin. Mutta....vaivaa siinä pitää vähän nähdä. Nyt kun minulla on kyltit ruusuille tuolla pihalla, niin kuvatessani otan aina kuvan kyltistäkin. Näin minun on helppoa laittaa ruusukuvat omiin kansioihini.

Kaksi pientä irakilaispoikaa, uusia ystäviäni, halusivat laulaa minulle tämän laulun, josta he paljon pitivät. Hyvin sen osasivatkin. Heidän perheeseensä syntyy pian uusi vauva.