torstai 16. maaliskuuta 2017

Iloitsen!

Ulkona puutarhassa on vielä paksusti lunta ja paksusti siellä kulkea märässä lumessa. Ei pitäisikään kulkea, koska jalanjäljet painavat lunta kasaan. Sen pitäisi antaa rauhassa sulaa, pikkuhiljaa. 

Naapuri, toisin kuin positiivinen minä, haikaili jo pelolla, mitä siellä lumen alla on. Jäätä!

En halua ajatella sitä vielä. Sen näkee kun lumi katoaa ja miten kevät kohtelee.

Ilokseni otin tällaisia mukavia kuvia ihan sisätiloista, missä tulppaaneja pöydällä ja kirpputorin löydös kauniista keltaisesta vaasista ikkunalaudalla aurinkoa siilaamassa.



 

Kreetan saarelta napsautin  vuosia sitten mukaani tällaisen rahapuun. Kaunis sen varsi!

Aaronin parran lehdykkää
Kirjoittajapiirissä saimme tehtäväksi tehdä symboloivaa runoa kolmesta puusta. Mukava tehtävä kaiken sen jälkeen mitä olen lukenut Puiden salatusta elämästä.

Lukijani saavat lukea sen nyt ensimmäisinä:

Kuusi mahtava metsän uros
huojuu, hymisee ja hymyilee.
Sen rungossa virtaa voimavirta,
joka värisyttää jokaista neulasta.
Kevätaurinko niitä suutelee,
jokaista erikseen.

Kuusen juurella ujona notkea koivu
kuuntelee metsän urhon tietoa,
nyökyttelee, värähtelee ja tietää,
että saa luvan kasvaa vierellä.
Koivu kiittää ja myöntää
voimallisemman.

Koivun vieressä pihlaja
niin monivivahteinen ja iloinen,
ojentelee itseään ulottuvuuksiin,
taivuttaa päänsä koivun runkoa kohden,
kurkottelee nähdäkseen suuren kuusen.
Niin virkeät sen lehdet, tuoksuvat kukkaset
ja punaisina pirottavat marjatertut.
Niiden painosta oksat nuokkuvat
kuin pienet kätöset täynnä käsirenkaita,
kaulassa punaisia helminauhoja,
koko puu tanssimassa piruetteja.


----

Tuuli hiljaa henkäilee... ystäväni Aila Nikola on tehnyt siihen taustamusiikin, jonka mukaan jokainen voi laulaa. Ole hyvä!

8 kommenttia:

  1. Ihana maalistervehdys...Mulla oli muinoin Aaronin parta ja sain sen HÄmeenlinnassa kukkimaan maaliskuulla 2003.Kiitos Ailalle.Ja Kreetalle suuntaan Haaåsalun jälkeen huhtikuussa...siel menee pääsiäinen ja 23.4 on ortodoksihäät,joihin sain kutsun. Sulho on sukulaisieluni.haleja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ole nähnyt koskaan kukkivaa Aaronin partaa! Sinulla on meno päällä! Mukavaa kevättä!

      Poista
  2. Sinäpä osaat kirjoittaa hyvin runoja. Maalasit sanoillasi nuo kolme puuta niin elävästi, että näin niiden nyökyttelevän ja ojentelevan itseään.

    Viitaten edelliseen postaukseesi, olen lukenut Ruusulehden artikkelin kasvien nimien oikeinkirjoituksesta. Hyvä artikkeli, joka samalla selvensi monia asioita. Blogissa ei minusta silti tarvitse olla niin täydellinen. Pääasia, että lukijat ymmärtävät ja asia menee perille.

    VastaaPoista
  3. Hienot, keväiset kuvat ja kiva runo. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana VALO kuvissa! Kevät on valon juhlaa ja sait sen ikuistettua hienosti. Ja kiitos runosta, ihan oli sinun näköisesi!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kehuskeluistanne! Tarviihan sitä joskus. En oikein runoille ole vielä herännyt. Mutta niitä pilkistelee tuon tuosta. Ihanaa kevättä kaikille!!

    VastaaPoista