Iloitsen!

Ulkona puutarhassa on vielä paksusti lunta ja paksusti siellä kulkea märässä lumessa. Ei pitäisikään kulkea, koska jalanjäljet painavat lunta kasaan. Sen pitäisi antaa rauhassa sulaa, pikkuhiljaa. 

Naapuri, toisin kuin positiivinen minä, haikaili jo pelolla, mitä siellä lumen alla on. Jäätä!

En halua ajatella sitä vielä. Sen näkee kun lumi katoaa ja miten kevät kohtelee.

Ilokseni otin tällaisia mukavia kuvia ihan sisätiloista, missä tulppaaneja pöydällä ja kirpputorin löydös kauniista keltaisesta vaasista ikkunalaudalla aurinkoa siilaamassa.

 

Kreetan saarelta napsautin  vuosia sitten mukaani tällaisen rahapuun. Kaunis sen varsi!

Aaronin parran lehdykkää

Kirjoittajapiirissä saimme tehtäväksi tehdä symboloivaa runoa kolmesta puusta. Mukava tehtävä kaiken sen jälkeen mitä olen lukenut Puiden salatusta elämästä.

Lukijani saavat lukea sen nyt ensimmäisinä:

Kuusi mahtava metsän uros

huojuu, hymisee ja hymyilee.

Sen rungossa virtaa voimavirta,

joka värisyttää jokaista neulasta.

Kevätaurinko niitä suutelee,

jokaista erikseen.

Kuusen juurella ujona notkea koivu

kuuntelee metsän urhon tietoa,

nyökyttelee, värähtelee ja tietää,

että saa luvan kasvaa vierellä.

Koivu kiittää ja myöntää

voimallisemman.

Koivun vieressä pihlaja

niin monivivahteinen ja iloinen,

ojentelee itseään ulottuvuuksiin,

taivuttaa päänsä koivun runkoa kohden,

kurkottelee nähdäkseen suuren kuusen.

Niin virkeät sen lehdet, tuoksuvat kukkaset

ja punaisina pirottavat marjatertut.

Niiden painosta oksat nuokkuvat

kuin pienet kätöset täynnä käsirenkaita,

kaulassa punaisia helminauhoja,

koko puu tanssimassa piruetteja.

----

Tuuli hiljaa henkäilee... ystäväni Aila Nikola on tehnyt siihen taustamusiikin, jonka mukaan jokainen voi laulaa. Ole hyvä!