Millainen on suhteesi maahan?

Peruselementeistä luetellaan yleensä tuli, maa, ilma ja vesi. Kiinalaiset lisäävät siihen myös raudan eli metallin.

Istuimme yksi päivä pienen ystäväryhmän kanssa keskustelemassa useita tunteja. Keskeisenä aiheena meillä oli maa. Voi ihme! Luulin tuntevani ystäväni jo aika hyvinkin, mutta huomasin heistä löytyvän aivan uusia puolia maa-aiheesta keskusteltaessa. 

Juuri nyt elämme laajan galaksiryhmän nimeltä Härkä-värähtelyn alaisuudessa. Se tarkoittaa sitä, että Aurinko on asemassaan tuon tähtiryhmän edessä. Samalla alueella on myös syntynyt uusi Kuu. Kasvava Kuu on aikaa kylvää ne viimeiset siemenet, koulia taimia ja juurruttaa oksia. Suren todella, kun en pääse puutarhaani käsiksi lumen paljouden vuoksi. Tässä linkki Kuun liikkeisiin, jos joku on kiinnostunut. Aika moni harrastaa biodynaamista puutarhanhoitoa. Härkä-aika on myös luonnon heräämisen aikaa. Maa vetää puoleensa.

Astrologiassa Härät, Neitsyet ja Kauriit ovat tämän elementtien ihmisiä. Yleisesti tämä tulkitaan jalat maassa oleviksi henkilöiksi, joilla on järkevaa otetta elämään. Yksi meistä keskustelijoista oli Neitsyt nousumerkiltään ja totesimme sen pitävän paikkansa. Hän on meistä ehdottomasti realistisin ja järkevin ihminen. Meillä muilla oli hyvin vähän kartalla maata. Joko uimme veden syvänteissä, ilmojen ideologeissa tai tulen turruttamina. Itsellä on niin paljon vettä astrologisella kartalla, että senkin vuoksi ruusutarhani pitää minut jollakin tavalla pystyssä ja järjissään, etten lähde liiaksi huuhailemaan.

Maasta kaikki elävä maapallolla imee voimansa. Kun kasvaa maalla maanviljelyksen ja karjanhoidon parissa, tuntee jo ytimissään maan arvon. Meistä ystävyksistä oli vain yksi kasvanut tällaisissa olosuhteissa, mutta kaikilla oli oma pihamaa. Siis voi niitä ihania ensi kosketuksia maahan, siinä kasvattamiseen ja yrttien poimimiseen liittyikään kaikilla meillä. Eräällä jo isoisä  oli ollut yrttien asiantuntija, ympäristönsä tietäjä. Tyttärentytär toi purkin, jossa oli vieläkin hänen vanhan äitinsä keräämiä yrttejä. Piparmintun haistoin vielä, mutta toisesta oli aromit haihtuneet. - Äitiänikin pidettiin vähän outona, sanoi ystäväni. Hän oli ottanut oppinsa isältään.  

Itse kävin yhteen aikaan paljon erilaisia vaihtoehtohoitoihin liittyviä kursseja. Hoidinkin ystäviäni pari kolme vuotta. Kunnes näin unessa parantajanaisen, joka pyysi minua palaamaan yrttien pariin. Niin teinkin. Vaikka en koskaan ollut unohtanut niitä. Joka ikinen kevät varmaankin jo 35 vuoden ajan olen poiminut luonnonyrttejä, ja yrttikirjat ovat kuluneet käsissäni. Iso rivi vanhoja Paulingin teepurkkeja on tuolla keittiön ylähyllyllä. Olen sekoittanut niitä tarpeen mukaan aina tavallisen teerouheen sekaan. Perheeni joi teetä aamuin ja illoin. Nytkin sieltä poimin nokkospurkin ja tein itselleni nokkoslättytaikinan tuonne muhimaan. Laitoin mukaan eilisen perunamuusin, joten ruokasia lättyjä niistä tuleekin. Monivuotisia yrttejä olen istuttanut myös ruusujen juurille.

Maa on juurivoimamme. Paljon puhuimme sukujuuristamme ja vanhoista tavoista, suruista ja iloista. Siitä, miten vanhempamme ovat opettaneet meitä kunnioittamaan luontoa, liikkumaan metsässä ja rakentamaan puutarhaa. Erään isä oli metsänhoitaja ja otti usein tyttärensä metsään puita mittailemaan. Toinen suri sukulaisensa salaa kaatamaa isoa koivua kesämökkinsä vierestä niin että vieläkin tärisi kiukusta. Kuinka paljon juuri tuo maa ja siitä nouseva menneisyys oli liki ja täytti sen päivän.

Maa sitoi myös uuden kirkkaan langan ystävyytemme välille. Jo keskustelukin siitä tuntui voimistavan meitä kaikkia.