Mänty, metsän ylilääkäri!

Kävin juuri äsken metsässä vähän samoilemassa ja metsätien jäällä liukastelemassa.. Keräsin nuorista männyistä hopealle hohtavia havunoksia sieltä täältä, tiheiköistä, joissa kuitenkin tapahtuu harvennusta. Täytyy muistaa, ettei liikaa nuoria puita veloita.

Tulin kotiin, jossa laitoin puuhellaan tulet ja vesikattilan siihen kiehumaan. Samalla oli hyvä polttaa kaikki roskat puulaatikosta. Huuhtelin männynoksat ja saksin niistä parhaat havut oksanpätkineen toiseen kattilaan. Kaadoin kuuman melkein kiehuvan veden (n. 80 astetta) havujen päälle ja laskin kannen siihen tiiviisti. Hellan laidalle jätin sen muhimaan. Aion yön yli sitä siinä pitää. Silloin havuista liukenee kaikki mahdollinen C-vitamiini ja muut eliksiiriset tuotteet veteen. Siivilöin sen aamulla, juoksutan mukaan vähän hunajaa ja juon sitä kahvikupillisen päivässä. Jos se on liian vahvaa, lisään vettä. Oi sitä tuoksua, mikä hellalta leviää tupaan!

Tällaisella kuurilla pidin itseni kerran terveenä nuorena, kun raha oli tiukassa, eikä ollut varaa tuskin hedelmiä ostaa. Männynhavujuomalla intiaanitkin ennen selvisivät kovan talven yli ja pystyivät vastustamaan flunssia. Onneksi minulla oli jo tuolloin lahjaksi saatuna Toivo Rautavaaran kirja, jossa oli tuostakin ohjeet.

 

Ympärilläni on pohjoisessa ja idässä laajat metsät. Aivan vieressä se metsä kohoaa etupäässä nuorista männyistä, mutta kauempana Kastellin jätinkirkon ympärillä ne nostavat itseään honkina taivaisiin. Postiluukun luokse on jätettu pieni uljas mäntymetsikkö, jota moni on ihaillut. 

Mänty on metsän viisaus. Sen monimuotoisuus männystä, hongasta pystyyn keloon asti sen kertoo. 

Meillä on kirjoituspiirissä ollut aiheena puut. Puiden tarinoiden ja symbolien kautta olemme syventäneet tekstejämme. Radion yleohjelmissa olen kuunnellut mielenkiintoisia ohjelmia puista. Mänty herätti kaikkien tekstissä voimaa. Se liitettiin voimakkaisiin ihmisiin ja usein miehiin.

 

Olen poiminut työpöydältäni pois kaikki ruusukirjat. Puuaiheiset kirjat tulivat tilalle. Puiden salainen elämä-teos on pian luettu. Siellä kerrotaan puiden kommunikoinnista keskenään. Jos oikein tarkalla kuulokkeella voisi kuunnella, siellä kuuluu pieni naksahtelu, kun puut juttelevat keskenään, varsinkin jos ne haluavat varoittaa toisiaan vaarasta. Toinen pojistani painoi aina päänsä puun runkoon ja sanoi kuulevansa puun puheen. Minäkin olen aina halannut ja kuunnellut puita, tunnustellut niiden energioita.

Asun hirsirakennuksessa, jonka rakennusaines on kaadettu tästä samalta paikalta mäntymetsiköstä. Kuollut puu on saanut jäädä kotipaikalle. Siksikö tässä on hyvä olla?

Mediassa on ollut esillä paljonkin metsän rauhoittava ja parantava voima. Hyvinkäällä oppaana ollessani kerroin Hyvinkään vanhasta parantolasta. Hyvinkään harjun laajat mäntymetsät erittivät keuhkoja vahvistavaa eteeristä öljyä. Kuten ne tekevät kaikkialla.

Sveitsin alpeilla hoidettiin raumapotilaita männynhavuilla täytetyillä patjoilla. Mäntytyyny niskakipuun  voisi olla mukava!

Sinikka Piipon kirja Elinvoimaa puista on täynnä tutkittua ja varteenoettavaa tietoa. Tulee mieleen, että mänty on suorastaan luontomme ylilääkäri!

Mäntytuotteista tunnistamme tärpätin (sekin on jopa haavoja desinfioiva), mäntysuopa, terva, pikiöljy ja pinjansiemenet. Tuli mieleen meripihkakin, joka on metsiemme suuri tuote muinaisjäännöksenä.

Suosittelen tuota Sinikka Piipon kirjaa. Siinä on kaikki mahdollinen tieto puista ja niiden hyödyllisyydestä terveyttämme kohtaan. Mänty lääkärinä on aivan huikea!

Mietin muuten tuossa vanhana yrttimummuna, että jos jättäisin kissablogini pois ja ottaisin uuden yrttimummun blogin. Mutta liika on liikaa. Tähän väliin, kun odotamme aikaa päästä ulos puutarhaan, on sopiva hetki käydä läpi vähän puita omien kokemusten kautta.

En Sång för Träden och Skogen