sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kuusi, kotipihan vartija

Tiedän monta, joiden pihalla kasvaa kunnioitettuna ikivanha kuusipuu. Tiedän myös kirouksen, mikä asetettiin eräälle talolle, kun sen emäntä ajoi kulkurin matkoihinsa, eikä antanut apua. - Kirottu olkoon tämä talo! Miniät itkekööt sen kamareissa niin kauan, että talo on ilman heitä yhden sukupolven ajan! ... Niin kävi, että salama iski suureen pihakuuseen. Eräs miniöistä hukkui jokeen ja tietääkseni miniätkin ovat kamareissa itkeneet.

Tällaiselta näytti kuusi tänäkin aamuna, Vapun aattona. Kädet lempeästi.

Eipä silti. Usein kuusi toimii eräänlaisena vahtina pihalla. Usein se toimii myös ukkosenjohdattimena, ottaa salaman vastaan, mikä muuten osuisi taloon. Olen metsässä usein nähnyt säpäleiksi lyötyjä kuusia, kun salama on ne runnonut. Muutama vuosi sitten salama iski kuuseen ihan lähimetsässäkin. Mietin, vetääkö kuusen kosteus ja vesimäärä salamaa puoleensa, sillä vesihän johdattaa sähköä. Kuusi imee valtavat määrät vettä kosteissa korpimetsissä. Se ei viihdy kuivalla kankaalla.

Omalla pihallani ei ole koskaan ollut kuusta, mutta tuossahan ne humisevat metsätien toisella puolella ja suojaavat taloa pohjoisen myrskyiltä.

Kotiini tullaan kuitenkin näiden kuusivanhusten portista. Vanha kuva kuutamoyöstä.

Parhaat äitienpäiväkekkerit vietin seuraavasti. Olin työssäkäyvänä, kiireisenä äitinä kyllästynyt tääkäykseen ja paremmin pukeutumiseen, jotta olisimme tavan mukaan lähteneet perheen kanssa ulos syömään valmiiseen pöytään. Ehdotin, että eikö tehtäisi metsäretki sen sijaan.... Laitettiin kahvit termokseen, juomaa pikkupojille ja käpykakun pakkasin varovasti reppuun lautasten kanssa. Metsässä vaeltamisen pilasi uhkaavana nouseva musta sadepilvi. Katseltiin kiireisesti ympärillemme ja aivan kuin tilauksesta näimme lähistöllä pienehkön, mutta tiheäoksaisen kuusen. Sinne oksien alle kuusen juurelle juoksimme ja sopivasti siihen mahduimmekin. Voi kun kahvi ja käpykakku maistuivat siinä hyvältä! Se äitienpäiväjuhla jäi mieleen!

Kuusenhavumehu kasvovetenä

Kerron samasta köyhästä nuoruusajastani kuin edellä männynkin hyötykäytöstä. Jos en voinut ostaa appelsiineja, niin enpä liioin kemikaalituotteitakaan. Rautavaaran kirjasta löysin hyvän vinkin. Kuusella on haavoja ja ihottumia parantava vaikutus. Ja koska minulla oli finninen iho, tartuin tähän vinkkiin. Samalla tavoin kuin männynkin havuja haudutin kuusen havuja, siilasin ja siinä minulla oli oiva kasvovesi, jolla puhdistin joka ilta ihoni. Ei se pahaa tehnyt! Painvastoin, aurinko tarttui kasvoihin hyvin ja hoiti ihoani.

Jälleen selasin Sinikka Piipon kirjaa Elinvoimaa puista. Kuusta suositeltiin monen vian parannukseen siinä kuin mäntyäkin. Kuusenkerkkiä söin aina lapsena. Nyt niistä olen monet vuodet valmistanut kuusenkerkkäsiirappia. Melkein se on aina mennyt loppuun, kun olen yskäisille ystäville sitä jakanut. Mutta hyvää se on jäätelöannoksenkin päällä! Nettisivuilta löytyy siihen runsaasti ohjeita.

Pihkalaastarit ja pihkasalva ovat jo monelle tuttuja. Hartsia, jota isäni käytti viulunjouseensa, tehdään myös kuusesta. Ja paljon muuta, paperi ja rayonkangas tutuimpana.

Jo verenkierron parantamiseen nämä metsän lääkärit ojentavat lääkettä. Milloinkahan kuusesta ja männystä saadaan luonnon oma antibioottikuuri?

Van Morrison - In The Forest


5 kommenttia:

  1. Tilasin meille Suomi 100 vuotta -kuusen, pohdin vaan hyvää istutuspaikkaa. Iso kotikuusi luo turvallisen tunnun paitsi myrskyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä istututin tuonne tontin kulmaan, tosin aika kaukana talosta, mieheni muistoksi kuusen, joka on nyt etsinyt juurilleen tilaa ja vettä siinä kolmisen vuotta. Traktorin kauhalla se siirrettiin siihen. Mutta vielä on vähän ihmetellyt paikkaansa. Nuo tienvierikuuset joskus myrskyllä näyttävät uhkaavalta, ovat naapurin tontin puolella. Naapurikin on puiden ystävä, on käynyt niitä katselemassa ja tuumaa, ettei niitä vielä tarvitse kaataa.

      Poista
  2. Kyllä pihapiirissä pitää olla havupuita ja kuusia erityisesti. Se antaa suojaa linnuille ja oraville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ehdottomasti. Nykyiset tontit usein kaavoitetaan joillekin pelloille ja ne näyttävät hyvin yksinäisiltä ja suojaamattomilta pitkän aikaa. Harva uskaltaa istuttaa korkeita puita sinne. Olen niin tyytyväinen tuohon pohjoisen puolen metsään!

      Poista
    2. Ja tosiaan! Ikänsä siellä on harakkapariskunta pitänyt pesää. Ne ovat pahaksi pikkulinnuille, mutta eivät ole estäneet niitäkään pesimästä. Harakat puolestaan räkyttävät haukat pois.

      Poista