Lupailin viime talvena, että rakennan ruusuista "ranskalaisen salongin". Kuulostaa vähän suureelliselta, kuten joskus jo ruusutarhan rakentaminenkin. En ole poliitikko! Olen taivaanrannan maalari!
Kuten olen joskus kertonut, kirjoituksissani käytän paljon mielikuvaleikkiä, metafooria ja yltiöajatuksiakin. Tässä jälleen yksi sellainen.
Ranskalainen salonkini tarkoittaa sitä, että olen löytänyt sopivan ja suojaisan paikan, johon istutan muutamia ranskalaisia ruusuja. Tilasin jo varhain kevättalvesta Oulujoen taimistolta 7 ranskalaista ruusua. Kiitos! Eihän se aina onnista. Sain niitä vain viisi. Hyvä alku sekin, sillä onhan pihallani jo neljä ranskalaista alkuperää: Minette (neidonruusuja), Valamo (frankofurtana), Olkkala (löytöruusu) ja Iitin Tiltu (löytöruusu). Lisäksi pari talvea on säilynyt hengissä kirjoapteekkarinruusu 'Mundi', jonka nyt siirsin (anteeksi) uuteen salonkiini apteekkarinruusun viereen. Samaan riviin istutin myös Viggon ja Alain Blandchardin. Epävarmoja tällä vyöhykkeellä, mutta kokeilla pitää. Niiden taustasuojana ja lämmittäjänä on kiviraunio.
Tuolla taustalla on ne kivet, jotka kaivettiin talon vierestä ränniputkien ja salaojituksen tieltä. Siihen syntyi kivistä lämmin ja suojainen paikka myös. Istutin siihen tänään Kiran ja Veronica Sundmanin. Kira on Valamonruusun siementaimi, aivan oma persoonansa. Lainaan tähän kuvan siitä Oulujoen taimiston sivuilta. Ihana oma persoonansa tämäkin ruusu. Hassua, että joku sanoi tätä ruusua rumaksi. Minusta se on ainakin erittäin mielenkiintoinen. Veronica onkin sitten Pirjo Raution käden jälki. Kolmaskin siihen mahtuisi. Särkältä kyselin ja varailin Louise Bugnetia. Kerran jo yritinkin sitä, mutta se menehtyi. Vaikka Louisen kasvattaja onkin alkuperältään ranskalainen, niin varmaankin tuo ruusu luetaan kanadalaisiin. ?.
Tottakai salonkiin kuuluisi ranskalaisittain valkoiset koukeropöydät ja tuolit. Ja voinhan minä jostakin nekin tähän taikoa. Odotetaan nyt ensin, että ruusut kasvaisivat. Mitähän muuta kuuluu ranskalaiseen salonkiin?
Tuon kotka-patsaan alla on vanha koivuntorso, josta minun aikoinaan piti tehdä jonkinlainen toteemi. Millainenhan se olisi ranskalaisittain?
Siinäpä miettimistä!
Heh! Kyllähän se tällä videolla näytetään tarkalleen, kuinka french salon syntyy, mutta öh, entäs ruusuista?
Kuulostaa ihanalle! Kesän päälle näemme varmaan nämä ihanuudet kukassa. Sinä kun olet todellinen ruusuharrastaja, niin kerropa minulle tontulle ruusujen leikkaamisesta ja eritoten noista piikkiversoista/juurivesoista. Niitä puskee monien pensaiden juurelta tehden lehdenalkuja varsiinsa. Pitääkö ne kaikki katkoa pois? Olen miettinyt ja tehnyt monesti varmasti väärin ja tyhmästi, kun osan jätän paikoilleen, osan katkon puolesta välistä poikki toivoen että niistä tulisi kunnon oksia. Mistä sen erottaa ja näkee, mikä on kukkia tekevä tukeva oksa? Miten sinä toimit? En tiedä osasinko selittää ymmärrettävästi asiani...
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaPiti poistaa edellinen, kun tuli niin paljon virheitä....Siis, tonttuhan minäkin! Siksi ruusutarhani nimi on metsätontun ruusutarha. Minä en tiedä olenko tehnyt kauhean väärin, mutta ei siitä ruusut ainakaan vielä ole huonoa tykänneet. Sen multapussin olen leikannut ja käyttänyt siten, että kierrän sen kuopan reunat sillä. Usein laitan tueksi vielä kiviä ympärille. Näin ne lämmittävät ruusua ja ruusu ikään kuin kasvaa omassa poterossaan. Myöhemmin otan nuo kivetkin pois. Laitan pensaan yksikseen kasvamaan siten että voin kiertää sitä ruohonleikkurilla, sillä ruusun kasvaessa juuret työntyvät kyllä sitten rajojensa yli. Ylipäänsä leikkaamisesta tarhapimpinellat jos leikkaa alas, ne eivät kuki edellisenä kesänä, toisin on rugosa-lajikkeilla. Usein leikon vain kuivuneita pois. Ja oksan pään siitä silmun yläpuolelta vinosti. Joskus poistan noita kuivuneita kiulukoita ihan siistimiseksi.
PoistaVoi, ranskalainen salonkisi kuulostaa kyllä ihanalta! Kiva nähdä, miltä se näyttää, kunhan ruusut vielä vähän kasvavat ja puhkeavat kukkaan.
VastaaPoistaKuule, siinä kestää varmaan vuosia ennen kuin ruusut ovat parhaimmillaan siinä. Eikä pettymyksiltäkään voi väistyä. Voihan se olla, että joku noista taimista jo näyttää kukkasensa.
Poista