Puutarhani MIKROILMASTO

Usea puutarhassani vieraileva on nimennyt paikkani ihan omaksi mikroilmastoksi. Tuo sana on jäänyt korvani pohjalle, mutta en aikaisemmin ole sitä enempää tutkinut.

Nyt tutkin. Ja huomaan, miksi useat vieraani Raahesta alkavat tähän tullessa riisumaan päällysvaatteitaan. Olen aina ajatellut, että se johtuu merituulesta, joka vielä jäiltä ja kylmältä mereltä puhaltaa kylmästi. Raahessa pitää olla paljon päällä keväällä. Tässä ei tarvita. Mutta on muutakin.

Pihallani todella on oma mikroilmasto. Mutta kaikki on loppujen lopuksi vain sattunut näin ilman mitään suunnitelmia. Maalasin vesiväreillä pihapiirini, pinta-ala vähän vajaa 2 ha. Se näyttää suurin piirtein tällaiselta:

1. Asun noin 16 km merenrannasta sisämaahan. Kuitenkin se on vähän, sillä tiedän, että jo Vihannissa, noin 40 km:n päässä lämpötila muuttuu ja puut tulevat lehteen aikaisemmin kuin tässä. Siis kuitenkin minulla on meri suuri vaikuttaja vielä. Siltikin tuomi saattaa kukkia tässä viikkoa ennen kuin tuolla meren rannassa.

2. Maapohja on vanhaa merenjättömaata, Linnakankaan kupeessa. Täällä on maa noussut 1 metrin 100 vuodessa. Kun laskee siitä 5000 vuotta, se tekee 50 metriä. Silloin nousivat tämän alueen saaret näkyviin merestä ja ensimmäinen ihmiset asustivat tai vierailivat tässä. Jätinkirkot ja lapinrauniot syntyivät silloin. Oli lämmin kausi jalopuineen. Siis asun muinaisen meren rannalla. Jäljellä siitä on enää tuo Latvalammen pikkuisen lirisevä oja. Mutta maaperä on tunnetusti ollut rikasta jo 1700-luvulta, kun viholaisia paettiin tänne piilopirteille. Maa on savihiesua tuolla noin 30 cm:n syvyydessä. Päällä kuohkeaa ja helposti kuokittavaa hiesumultaa.

3. Pihani sattuu olemaan sopivasti suojaisa pohjois-koillis- ja itä puolelta. Noin viisi kilometriä voi kulkea metsissä. Naapurini on säästänyt tämän alueen puustoa. Nytkin hän aikoo vain karsia siitä osan pois.

Siis auringolla on tilaa valaista ja lämmittää aavoilta pelloilta tuolta kaakko-etelä-lounas-suunnasta. Länsi on vähän tukkoisempi. Mutta sieltä usein puhaltavat myös ne merituulet.

Pohjoispuolen puita

etelän suunta

kaakon suunta

4. Pihalla on puiset rakennukset. Piharakennukset ovat punamullalla maalattuja ja niihin imeytyy helposti lämpö. Myös pari ihan harmaata hirsirakennusta on myös. Kivikasoja ja -aitoja siellä täällä. Ruusutarhaan rakensin itse kivipolkuja. Olen tukena ja hassutteluna käyttänyt paljon kierrätysmateriaalia, kuten pajua, vanhoja lautoja ja heinäseipäitä. Nekin lämmittävät. Hauska nähdä, kuinka esimerkiksi Wasacaming kietoutuu vasten kolmea tummanruskeaa puista karhua ja lehdet ovat vieläkin vihreitä niiden sylissä. 

5. Pihallani ei ole tuulitunneleita, eli paikkoja, mistä tuuli pääsee suoraan puhaltamaan läpi. Usein sellaiset ovat kylmiä paikkoja. Tuuli pääsee kyllä tuolta aavoilta pelloilta, mutta koska kaikki rakennukset ja puut ovat vähän hajallaan, tuuli kiertelee leppeästi tässä, ajaa hyönteisiä pois ja vilvoittaa sopivasti.

6. Pihallani on sopivasti puita, ei liian paljon, mutta mukavasti, että varjokin pääsee liikkumaan ruusutarhaan eikä ole jatkuvaa polttoa. En myöskään ole rakentanut mitään tiheitä rykelmiä, vaan olen hajoittanut ruusupensaita vähän sinne tänne, kuitenkin omiin pieniin ryhmiin. Monet pensaat kasvavat kuitenkin ihan yksin omana sulottarenaan. Kuten Onni, Olkkala ja Ruustinna. Myös nystyruusulla ja Arnonruusulla on oma paikkansa. Kempeleenruusua on hyvä päästä kiertämään leikkurilla. Ja punalehtiruusupensaasta odotan vielä komeaa isoa pensasta. Samoiten Belle Poitevine saa rauhassa levitä omalla paikallaan, vaikka sitäkin kuritan leikkurilla. Monella muullakin isoksi kasvavalla pensaalla on oma paikka. Mutta kyllä ruusut tykkäävät olla ryhmissä, kuten rugosaryhmä, pimpinellarivistö ja villiruusurivistö. Perennoita minulla on ruusujenkin välissä, mutta niistäkin olen tehnyt oman ryhmänsä, kuten esim. kurjenpolvista, liljoista ja tarha-alpista. Ne ovat upeita ihan itsenään.

7. Pihani osuu kaltevaan kulmaan Linnakankaan suunnasta, eli pohjoisen suunnasta. Se tekee sen, että sadevedet valuvat norona pitkin metsätietä ja ojia tuonne merelle päin Latvaojaan. Siksipä tuolla pellolla on ojia. Olen myös kaivanut jo ruusutarhan alussa salaojaputkiston saman suuntaisesti ruusuaidan viereen. Sama homma tehtiin talon ympärikin pohjoisen puolelta. Joten vesi pääsee helpommin virtaamaan tuonne alas päin. Toisaalta savimaa sitoo vettä, jonka toivon pitkien ruusunjuurten löytävän sen kuivina kausina.

8. Suren kasvejani, jos suihkuttaisin sinne suoraan kylmää vettä. Siispä minulla on rännit talon nurkissa ja vesisaaveja. Usein niistä riittää vesi kasveilleni. Toki siinä hartialihakset ovat kasvaneet vesiämpäreiden kanssa. Ei sekään paha.

9. Tiedän, että villivadelmissa asustaa vattukärsäkkäitä. Olen yrittänyt niitä tuhota, mutta aina jostakin ne ilmestyvät. Viime kesänä niitä oli yllättävän vähän, mutta olen siihen varmaan vaikuttanut itsekin poimimalla katkenneet nuput ja polttanut ne. Yksi hyväkin puoli on suhteessa itkikoihin. Punkit eivät kuulemma tykkää suopursusta. Ja niitähän kasvaa heti parkkipaikan päässä pitkin metsän reunaa. Ei ole punkkeja tässä näkynytkään. Muurahaisia kylläkin, enimmäkseen kekomuurauhaisia, mutta hevosmuurahaiset oli hävitettävä savusaunan eräältä nurkalta. Pienet polttiaismuurahaiset asustelevat kivien alla, mutta nähtävästi eivät ole kovin ilkeitä. Kotiloita en ole tavannut kuin muutaman tavallisen pikkuisen.

Luin jostakin, että juuri nuo sadettimet, jotka kastelevat muutakin kuin mitä tarvitsee, antavat ihanteellisen paikan etanoille. 

10. Voiko kissat laskea mukaan tähän ilmastoon? Joka tapauksessa ne ovat yksi suuri tekijä tarhan viihtyvyydessä ainakin. He pitävät myyrät, hiiret, käärmeet ja jänikset poissa pihamaalta.

11. Nyt mennään mystiselle puolelle. Tässä kulkee yksi Leylinja, joita on löydetty kiertävänä maapallon ympärillä. Totta on nämä magneettiset linjat, joita pitkin esimerkiksi linnut pystyvät suunnistamaan. Tämän Leylinjan nimi on "hedelmällisyyden linja", jonka totuudesta en tiedä. Olen kuitenkin tämän avulla hehkuttanut asiakkailleni positiivisesta elämäntavasta ja ajattelusta, sillä tällaisella alueella kaikki on kasvavaa, jopa ne negatiivisetkin ajatukset, jos niitä viljelee. Tämä linja kulkee jostakin tuolta Syötteen kautta Vaasaan ja siitä eteenpäin. Tästä olen tehnyt juttua tällä sivulla, jos jotakin kiinnostaa. Hyvään mikroilmastoon tarvitaan myös positiivisuutta.

12. Edelleen mystiselle puolelle. Tuossa taloa vastapäätä asuu koivuvanhus, jota olemme aina nimittäneet kuningattareksi. Se on terve ja vahva riippakoivu. Olemme ruokkineet sitä tuhkalla. Siitä varmaan johtuu sen pirteys. Se on aina keväällä ensimmäisenä vihreä ja syksyllä viimeisenä vihreä. Sitä olemme usein kehuneet ja halanneet. Se on haltijakoivu pihaa vartioimassa, uskoisin. Vaikka pihalla on vielä jäljellä kaksi muutakin vanhaa koivua. Tammi kasvaa ja suojelee Minetteä ja Herttoniemen Helenaa. Tammelta on löytynyt ihan oma haltijakin. Orjanruusu kasvaa myös juurella ja yritän saada sen tammen ympärille kasvamaan. Muitakin suojelupuita pihalla on.

13. Vielä mystisempää. Ruusut varmaan kutsuvat pihalle keijuja. Minulla käy kahvilassa vieraina hyvin monenlaisia ihmisiä. On ruusuasiantuntijoita, sieniasiantuntijoita, historian asiantuntijoita, puuasiantuntijoita jne. mutta on myös mystisen puolen asiantuntijoita. Eräs tällainen löysi yksi kesä pihaltani noin 100 keijua. Viime kesänä niitä oli jo 300. Samoin hän löysi pari tonttua ja kolme haltijaa. Ja kun vartijatonttu uupui, kutsui hän senkin paikalle. Se viihtyy tässä, jos muistan kiitellä sitä. Se onkin aika komistus. Nimittäin se on kolme metriä pitkä. Annoin hänelle nimeksi Horus. Se sen vuoksi, että suosikkiasteroidini Rosa on alunperin kulkenut Horus-asteroidin rinnalla ja astrologisesti ovat olleet mukana kasvattamassa ruusutarhaani. Tässä fyysinen todellisuus, mutta mytologinen puoli myös mukana tässä mikroilmastossani.

14. Rakkaus, ennen kaikkea!