Ruususeikkailijat!

On jälleen kyse ruusuista. Juuri kanadalaisten ruusujen kanssa huomasin erään uuden seikan ruusujen hoidossa. Ymmärrykseni laajeni, varsinkin heitä kohtaan, jotka tilaavat ruusuja etelän maista ja vähän kuin uhmastakin haluavat kokeilla niiden kasvua kylmässä Pohjolassa. He eivät ole pelkästään intohimoisia ruusun kasvattajia, vaan myös jännitystä kaipaavia ruususeikkailijoita!

Tätä ymmärrystä minulle opetti ruusu Rosa 'Adelaide Hoodless', jota en saanut mukaan kanadalaisten ruusujen koeviljelykseen vielä edellisenä kesänä, mutta nyt kesällä 2017 varasin sen itselleni Särkän Perennataimistolta. Suurin odotuksin istutin tuon komean ruusun. Siltä se näytti ainakin mainoskuvassaan. Moni muukin ihastui ja istutti sen pihallensa. Moni halukas jäi ilmankin, kuulin myöhemmin.

Ne odotukset rapistuivat kesän edetessä. Kanadalaisten ruusujen vihreät lehdet ovat varmaan maukkaita, sillä tähän kuin myös 'Henry Kelseyhin' ja 'William Baffiniin' iski silmänsä jokin itikka, joka söi melkein kaikki lehdet näistä ruusulajikkeista. Myöhemmin nousseet varret sentään säilyivät, mutta niiden kaikki nuppuryhmät eivät ehtineet enää syksykylmien ja sateiden vuoksi avautua. Adelaide ehti kesällä kuitenkin kukkia, mutta surullisen näköisiä kukat olivat laihassa rimppakinttuvarressaan ilman lehtiä. Adelaiden kukkahan on kovin komea ja tulenpunaisella värityksellään eroaa muista kanadalaisista. Tuosta opin ainakin sen, kuinka suuri merkitys on myös ruusupensaan lehdistöllä. Sen vihreys korostaa ruusun omaa väriä ja kauneutta.

Se ruipeloruusu

Rosa 'Adelaide Hoodless' kuuluu kanadalaiseen Parkland-ryhmään. Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta tuosta ruusujen kirjoitustyylistä. Ruusun laji kirjoitetaan yleensä kursiivilla. Esimerkiksi Rosa rugosa. Se kertoo sen, että ruusulaji on luonnossa kasvanut ja sitä ei ole jalostettu. Kirjoitustavaltaan Rosa 'Adelaide Hoodless' kertoo taas ruusulajikkeesta. Lajike-käsitettä käytetään silloin, kun ruusu on jonkun henkilön tai ryhmän jalostama ruusu. Näin esimerkiksi Rosa officinalis eli suomeksi nimi apteekkarinruusu. Jalostajasta ei ole tietoa tai sitten ruusu on ikivanha laji, jota ei voi esittää lajikkeeksi. Muuten suomenkieliset ruusun nimet kirjoitetaan pienellä, jos se ei ole jonkun henkilön koko nimi. Esimerkiksi Rosa 'Tarja Halonen', mutta taas tarjanruusu pienellä. Blogissani käytän yleensä vapaamuotoisesti kaikista ruusuista isolla alkavaa nimeä, aivan vain rakkaudesta ja kunnioituksesta niihin.

Kesti muuten muutama vuosi, ennen kuin nuokin asiat opin. Kuljun Matin piti oikein useankin kerran iskeä tietoa puupäähäni. Tai oikeastaan voisi sanoa, että kesti monta vuotta ennen kuin edes syvennyin moisiin seikkoihin. Kirjoitustapakin kertoo jo paljon ruususta itsestä. Löytöruusut kirjoitetaan samalla lailla käyttäen lajikenimityksenä usein paikkakuntaa mistä se on löydetty tai löytäjän antamaa nimeä.

Nyt siis odottelen ensi kevättä suurella jännityksellä, miten Adelaide selviää talvesta. Sen kuuluisi kuitenkin viihtyä hyvin vyöhykkeellä V.  Huomaan, että ruusujen kasvatukseeni on tullut uusi seikka. Jännitys. En ole aikaisemmin huomannut tuollaisen asian liittyvän puutarhan hoitoon. Se on ollut puhtaasti ihanaa työtä, odotusta ja työtä ja vielä kerran työtä sekä suurta kiitosta tai harmitusta sitten työn tuloksista. Nyt olen oppinut puutarhassa jännittämään. Se kaikki onkin suurta seikkailua! 

Yleensä ruusut saavat nimensä sellaisen henkilön tai asian mukaan, jota ruusun luoja eli kasvattaja itse kunnioittaa ja haluaa tuoda esille. Usein myös tietty ryhmä voi nimetä tai jopa uudelleen nimetä ruusun Tässä tapauksessa tämä ruusu nimitettiin Adelaide Hoodlessin muistoksi. Tästä henkilöstä kirjoitin enemmän tällä sivulla. 

K-kirjain vuorossa ja sehän on

Kirka ja Surun pyyhit silmistäni