Jotakin parempaa vuodelle 2013!

Tarkoitan sillä 'paremmalla' kunnon kohentamista, ilon löytämistä ja idearikkautta lisää! Se taitaa vähän olla itsestä kiinni, mutta voi koitua muidenkin hyväksi. Näin haastan kaikki mukaan parempaan vuoteen!

Viime vuoteni kohokohtia oli tietenkin Ruusumuorin roolini kahvilayrittäjänä (Oma blogi). Sen puitteissa koin monta elämystä, suurimpana ehkä naapureiden ja kyläläisten myötävaikutuksen. En ollut osannut varautua sellaiseen.

Kahvilani oli pienessä vilja-aitassa

Noista hevosista enemmän tässä linkissä.

Toinen juttu oli talon kunnostaminen. Se oli revittynä ruman näköinen vielä viime kesän kahvilavieraittenkin kummasteltavana, mutta nyt siinä on uusi vuoraus ja laudoitus. Tupa tuntuu paljon lämpimämmältä.  Uusi eteinen vielä on ikkunoita ja ovea vailla, kuten myös etupiha vaatii kunnostamista. Enää ei tarvitse kuitenkaan  pelätä, että  eteinen niskaan romahtaisi.

Portaikolla Veikon tekemä varsiluuta ja Majuri siinä vahdissa. Kottikärryillä kärrään puita.

Kolmas juttu on kaksi pientä kissaani, Ruusa ja Majuri, joista kesän kuluessa kasvoi ihastuttavan ihmisläheisiä veijareita ja ovat kotiutuneet olotilaani todella hyvin. Heistäkin blogi Muorinkissat.

Neljäs hyvä juttu oli yrittäjäkurssi HYPYT, jossa tapasin mukavia ihmisiä. Sen puitteissa opiskelen vieläkin.

Ja edelleen opiskelen astrologiaa, jota pähkäilyä voi lukea blogissani Marsinkyydis. Se vaan on niin mielenkiintoista, mutta tutkin tällä hetkellä melkeinpä omia transiittejani.

Tein kissojen kanssa pihaa luodessani pienen lumilyhdyn ja sytyttelin kynttilöitä ulkoeteisen ikkunalaudalle

Uutta Vuotta sillä toivotan tervetulleeksi!

Naapurikylän mies Perttu Mathlin laulaa kauniisti Pienestä jouluenkelistä. Toivon, että he yhä ovat mukanamme!

Tuohelan väki!

Jotta tonttu ei aivan sotkeudu ruusuista ja astrologiasta tehtyyn soppaansa, niin on pakko kertoa lukijoille tästä kirjasta. Ajatella, että joku keksii tällaistakin; tehdä Tuohelan väkeä puun kaarnasta.

Minulla nimittäin tuli hätä kirjastoon lauantaina, kun kuulin, että se remontin vuoksi suljetaan n. kolmeksi kuukaudeksi. Otin kirjastokorin täyteen kaikenlaista; romaaneja, taidekirjoja ja musiikkia. Tuohelan väen kirjaa katselin tuossa iltateellä istuessani.

Kirjoittajaksi mainitaan Risto Pelkonen, ja kirja on painettu Maahenki-nimisessä kustantamossa. Sen sivuilla seikkailevat tosi silmiä hivelevät otukset. Koko homma näyttää ihan mystiseltä. 

Tämä Risto Pelkonen on eläkkeellä oleva arkkiatri ja terveysasiantuntija... ja kansantaiteilija. 

Viime aikoina olen huomannut, ettei mikään liikuta minua niin syvästi kuin ihmisen luovuus ja rohkeat ilmaisutavat. Ne saavat minut puhkeamaan ilon kyyneliin. Sieluni janoaa tällaisia kokemuksia, kuten tämä pieni kirjanen nytkin kädessäni.

Ajatella, että mies löytää rannalta myrskyn jäljiltä paksuja kaarnan paloja, laittaa ne reppuunsa ja vie varastoon odottamaan jotakin. Kunnes hän tarttui ajankuluksi puukkoonsa ja niiden kaarnapalojen kanssa istumaan pihamaapölkylle. Näin luotiin Tuohelan väki. 

Tottakai siihen ilmestyivät mukaan muutkin, nimen omaan lastenlapset mielikuvineen, jotka varmaan herättivät henkiin nuo pienet kaarnahahmot. Kirjan valokuvaaja tuo heidän tarinansa esiin luonon helmasta. Tosin Pelkonen on ollut hahmojensa kanssa mukana useissa näyttelyissä mm. Saksassa pidetyssä Toinen näyttely Neuhardenbergin linnassa ja viimeiseksi on ollut mukana Mäntyharjun Linkkumyllyn ITE-taiteen näyttelyssä 2009. Minulla vain ei ole ennen osunut silmiin tällainen taide. Hurmaavaa!!

Miltähän tuo pikkukansa näyttäisikään tuolla ruusupuskien joukossa?! Voi jukra!

Mutta kun pengoin vähän tietoja Risto Pelkosesta, niin löysin tosi painavaa tekstiä hänen huuliltaan terveydenhuollon arvoista! Ihan hyvä kuunnella näitä asioita, jos on aikaa.

Miksi juuri Ruusu 2 ?

Minulla tulee pian kaksi vuotta siitä, kun sain päähäni alkaa möyrimään pihaani ja vanhaa perunamaata uuteen uskoon 'ruusutarhaksi'. Ruusutarha on aivan suureellinen nimi vieläkin, mutta siinä on symbolina kasvun mahdollisuus, kauneuden mahdollisuus, unelmien mahdollisuus ja itse sen mystiikka. Olen lieventänyt 'tarha'-utopiaani lisäämällä eteen 'metsätonttu'. Koska se minä olen. Metsissä viihtyvä, siellä kuljeksiva, vähän ilmoja tähyilevä 'tonttu'. Tuolla Tontulle on helppoa antaa virheet anteeksi ja nauraa sen tekemisille.

Mutta en koskaan olisi arvannut, mihin tuo idea minua vie. Enkä koskaan olisi arvannut, että yhä tätä blogiani kirjoittelen. Ihmeekseni huomaan, että minussa on tuo pitkäjänteisyys ja sinni kehittynyt kummasti. 

Eikä mieleenikään olisi tullut sellainen ajatus, että tuo RUUSU kaikessa laajuudessaan todella on hoitanut minua. Eikä vain minua, vaan siinä sivussa paljon jotakin muutakin. Se on kuin Fenix-linnun lailla puhkonut ylös routineesta maasta, kurkottanut aurinkoa ja ravisutellut kaikkea jähmeää arkea, suorastaan ottanut siipiensä suojaan koko paikan tässä. Siinä sylissä on ollut hurjan hyvä olla. Se ei polta, ei pistä, ei vaadi... vain energisoi.

Kaksi vuotta sitten kirjoittelin tuolla ensimmäisessä blogissani 'Miksi juuri Ruusu?' ..." kontakti ruusuun on enemmän kontaktia rakkaisiin ihmisiin ja heidän ruusumieliinsä, ruususydämiinsä. Se ruusunvarren pituinen matka, jossa on aina oma herkkyytensä ja jännitteensä. Tavoitanko sitä ruususydäntä, sen herkkyyttä, osaanko tulla luo? Ruusu on minulle enemmän objekti  kuin oman sydämen nuppu."

Miten noin osasinkaan! Olen tuolla ruusutiellä vasta alkumatkalla. Aika pökkerössä tämän kahden kovan vuoden jälkeen. En ole vielä tavoittanut 'ruususydäntä', myönnän. Mutta jatkan matkaa. 

On tämä kyllä aivan hullua hommaa!!! Välillä se naurattaa ja ihmettyttää.

Laitan tähän ruusublogini/ruusutarhani syntymäkartan, jossa näkyy 9.1.päivän transiitit. Sitä tutkailen. Missä Ruusutarhani kulkee, millaisessa säässä, millaisissa tunnelmissa just nyt. Laitan AP-kartan seuraavaksi, josta voi enemmän tutkailla tulevaakin vuotta.

Kuten alkukartasta voi huomata, on sen kaikki planeetat tuolla vasemmalla, eli kartan itsekeskeisellä jahkailualueella. Ja päiväkirjamaista blogiahan siitä olen kirjoitellut. Kun laitan seuraavaksi Ap-kartan, on sen ilme aivan muuttunut. 

Kahdessa vuodessa on kartallani jotakin tapahtunutkin. Mars-Kauriin aikana on ollut Marsin paluu, jota en ole huomannutkaan. Ja sen myötä on purkautunut esiin uusia ideoita, monenlaista toimintaa alulle on tullut laitettua. Mm. paluun ajankohtana liityin kyläyhdistykseen ja sitä myöten virisi monta uutta asiaa ruusutarhnikin ympärille. Nyt on Mars kulkemassa kiinni Rosenkavaljer-asteroidia, joten en ihmettele yhtään, jos tulisi esiin aivan yllättäviä kontakteja. Tällä hetkellä Mars on yhtymässä onnenpisteeseeni! Mitähän se meinannee? Rosengard-asteroidi ja itse Rosakin ovat kulkemassa peräkanaa tuolla Skorpionissa ja saavuttavat ehkä keväällä työnakselia. Ruusutarhassa töitä riittänee! Horus ja Venus siellä kimpassa ovat kohtaamassa pian Ascendenttia. Mietinkö enemmänkin koko blogin ja tarhan arvoja uudemman kerran?

Enpäs nyt muuta tuosta lukea taida...

Joulun jälkeen...

Kiitollisena tässä ajattelen jouluani!

Ainoa joulukukkani, lahjaksi tuodut tulppaanit

Koska jouluaattoa ei nyt vietettykään kotonani, jätin erään kauniin kuusen kaadon seuraavaan jouluun ja noukin vain pienen raippanan eteiseen vähän kuin symboliksi. Kissat eivät osanneet surra tuon elämyksen puutetta, sillä pelkään, että sisäkuusi olisi joutunut rankan tutkimisen kohteeksi.

Suurin ilo oli katsella pojantyttären silmiä ja tasajalkapomppimista. Melkein kolmivuotiaana hän jo ymmärsi paljonkin joulun merkityksestä: -Pukki toi niiiin paljon lahjoja, sanoi hän käsiään levitellen ihmetyksestä. 

Mutta ei tohtinut laulaa pukille saatikka syliin mennä tai kättä antaa. Hui!

Syvä ja hiljainen onni syntyy kuitenkin, kun perhe on koolla, kun sai kuunnella ja katsella heidän elämäänsä, olla mukana.

Kiitollisuus siitä, että jostakin rankoista vuosista on selvitty. Jokainen.

Hauskin ja hyvin varteenotettava lahja muiden joukosta oli tämä kissa. Liitutaulu johon voin muistutukset kirjoitella. Sisko kylläkin tuumi, että Ruusumuorin kahvilaan se on tarkoitettu. Luulen, että se on hyvä jo tässä tuvassani arkipäivän menoista muistuttamassa.

 Ja joululahjako tämäkin: Kuvien siirto suoraan tiedostostani toimii taas!!!!

Kuunneltiin pojan kanssa monenlaista musiikkia. Tässä Simple Man, Lynyrd Skynyrd, ei hassumpaa.

Joulutervehdys kaikille!

Metsätonttu toivottaa Hyvää Joulumieltä lukijoilleen!

Jätän joulukalenterini tuohon 22. päivään, kun se on niin hyvä numero ja keskityn joulunviettoon.

Olen aina ihastellut kortteja ja niitä olen lapsuudesta asti keräillyt ja väliin lahjoittanut niitä kerääjille. Jotkut keräävät juuri tietyn tekijöiden kortteja tai tiettyjä aihekortteja.

Tässä varmaankin ihan vanhimpia saamiani joulukorttaja. 

Eiköhän heitetä jo arkihuolet!  

Joulukalenterin 22. päivä, Raafael ja numero 22

Joulukalenterin 22. päivä, Raafael ja numero 22

Tässä kuvassa ei ole mitään 22, mutta se kuvaa 'elämän pyörää', mikä on lähtenyt uuteen sykliin Maya-kalenterin mukaan. Se on käynnistynyt myös valoa kantavaksi eilisen talvipäivän seisauksen myötä.

Nyt jos koskaan joulunaluspäivinä kannattaa heittää unelma tuonne tähtitaivaalle ja lentosuukko perään. Sillä luku 22 pidetään numeroista voimakkaimpana numerologian pohjalta. Sitä kutsutaan jopa Mahtavaksi Rakentajaksi. Tällainen luku tekee unelmista totta eli sen energia luo menestyksen mahdollisuuden.

Oikein hyvä luku tuon merkittävän päivän jälkeen 21.12, jolloin minullakin meni päivä häähumussa. Jäi tämänkin päivän kalenteri rakentamatta. Kun se maailma ei sitten loppunutkaan, niin on hyvä kokeilla tämän päivän onnen numeroa ja alkaa rakentaa päämääriä, tavoitteita ja unelmia. Puhkaistaan ideat eloon ja uskotaan omaan luovuuteen ja hengen rikkauteen.

Sanotaan, että luku 22 pitää sisällään luvun 11 eli sen inspiraation ja 2+2 joka tekee 4, lisää siihen käytännöllisyyttä ja maanläheisyyttä. Jos 4 oli rajallinen luku, niin 22 on rajoittamaton, mutta kurinalainen.

Eli mietipä hetki tulevaa, mitä voisit siihen satsata. Minä olen jo valmiiksi miettinyt ja iloitsin tuon luvun sisällöstä. Onnellisia ne hääparit, joita vihittiin eilen ja jotka heräsivät tällaiseen päivään. Hyvä aloittaa yhteinen vaellus.

Olisikin mukava tietää heitä, jotka ovat syntyneet 22. päivä jotakin kuuta, ovatko he eläneet onnellisten tähtien alla, saaneet ideansa kukkaan ja menestyneet. Sillä sellaisen numeron omistajann on syytä purkaa energiansa, muuten hän on kuin ’painekattila’, räjähtämispisteessä tai katkeroitunut ja hyvin turhautunut.

Kun luku 22 palvelee maailmaa käytännön tasolla toimien.

Sopinee niin hyvin tähän teemaan tuo Raafaelin nimi, joka on tietty hebreankielestä kotoisin ja tarkoittaa ’Jumala on parantanut’. Raamatussa nimetään myös yksi arkkienkeli Raafaelin mukaan.

En ole koskaan tavannut Raafael-nimistä miestä (jopa yhdellä naisellakin tämä nimi), mutta uskon enkeleihin.

Onnea siis kaikki Raafaelit!!

Joulun ihmemaa!

Joulukalenterin 21. päivä, Tuomas ja numero 3

Tuomaksen nimipäivä! Onnea kaikki Tuomaat, tunnenkin aika monta. Tuomaskin on niitä nimiä, jotka ovat palanneet sieltä vanhoilta ajoilta tähän päivään.

Tuttu sanonta: ’Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti sen pois viepi.’ Tuomaan päivä oli jo 1700-luvulla, ja aikoinaan se oli pyhäpäivä. Tuomas-nimi on kuulemma alun perin aramealaisesta (?) nimestä Thoma joka tarkoittaa kaksosta. Siitä on versonut nimet Thomas ja Tom. Onkohan Tommikin?

Etsin vintin laatikoista Tuomaan ristiäni. En löytänyt. Muistelen, että se meni ehkä niin huonoon kuntoon, että laitoin pois. Mutta kyllähän sekin on  käsityötaidon eräänlainen mestarinäyte silloin kun se on tosi siististi ja oikeanlaatuisesta puusta ja vinoneliöstä vuoltu. Nostan sen tähän wikipedian sivuilta, jos joku ei satu muistamaan minkälainen se on. Nimensähän se on saanut apostoli Tuomaan mukaan. Ristinä sen merkitys on karkottaa pahaa. Sen alkuperää ei oikein tunneta, mutta vanhimmat ristit kai kotoisin Turun saaristosta, mistä se on levinnyt 1930-luvulta lähtien Suomeen.

 Tuolta 3. päivän yhteisöllisestä hengestä otan tähän esiin ilo ja innostus.

Miksi ne ovat niin usein hukassa? Jokainen kuitenkin tietää, että jos on tapahtumassa jotakin yhteistä, se antaa kuin tulta jalkojen alle tai tuulta siipien alle ja on paljon kivempi toimia. Jopa ilo ja innostus voi puhjeta kukkaan. En ole ollut vielä koskaan talkoissa, jossa ei olisi nauru raikunut. Mutta kun yksin pakertaa, niin joskus tuntuu, että tiiliskivet jalkoja painaa. Ilo on kaukana.

Ihailen niitä yksinäisiä, jotka tekevät joulua ihan itsellensä. Moni ei viitsi tikkua ristiin panna. Ostaa kinkun ja vodkapullon ja siinä se. Tai kietoutuu viltteihinsä jonkin uuden kirjan kanssa. Tai linnoittautuu Tv:n eteen konvehtirasian kanssa. Muuten samaa arkea.

Tai en tiedä. Ihailenko itseäni? Olin nuorena useinkin yksin jouluna. Ja hullun lailla minä ahersin itselleni joulutunnelmaa, kiireenkin keskellä. Tuntui vain sitten niin somalta. Eikä minulla ei silloin ollut edes TV:tä, ei tosin kinkkua eikä vodkapulloakaan. Mutta hyvä kirja oli, suklaataa ja suutarin lohta sekä joululimppua. Voi kun se oli hyvää! Uskoin huomiseen ja siihen, että posti tuo jotain mukavaa. Ja joku kutsuu kahville tai syömään.

Nyt en varmaan viitsisi laittaa mitään, jos ei olisi joku tulossa. En tiedä. Ehkä se traditio jotenkin pakottaisi. Mutta ilo olisi hukassa. Ja usein se onkin nykyään hukassa. Eikö vanhuuteen kuulu ilo? Joskus aivan säikähdän, jos hetkeksi pulppuaa sisältä se vapaa nauru, se sama mikä äidilläkin oli, että mitäs nyt. Sammui se nauru äidiltäkin vanhempana sitten. Mitä muuta sammuu naurun kanssa?  Täytyy myöntää, että nyt kun on monesta pahasta selvinnyt ja siinä itsensä pitänyt rauhallisena ja jotenkin tasapainossa, niin KAIPAAN ILOA!  Sen kutkuttavaa olotilaa. Ei siihen paljoa mitään tarvitse. Onko sitten ihan itsen syy, kun sitä ei ole? On tullut happaman tosikoksi salakavalan huomaamatta.

Usein ihmisen temperamentista on kiinni sitten se innostus. Olen helposti syttyvä, joskus liikaakin.

Mutta siihenkin toivon iloa mukaan!

Minä toivon henkiseltä joulupukilta iloa, pliis!! 

Ei itkeä saa, ei meluta saa...