Merkityksellinen puuni

Nyt olen kadottanut sen mukavan viestin, jossa sain haasteen tuoda esiin minulle itselleni merkityksellinen puu. Ei tarvinnut kuitenkaan kauaa miettiä, kun sen löysin. PIHLAJA SE ON!

----Haastaisinkin Titan ja Liisan kertomaan lempipuustaan, jos he eivät ole sitä jo tehneet.

Lapsuuskotini takana oli suuri kiemuraoksainen vanha pihlaja. Siinä me siskon kanssa istuttiin lämpiminä kevätpäivinä ja halattiin sen silkkistä runkoa. Samoin tuo pihlajan kukan tuoksu, vaikka se onkin joidenkin mielestä vähän imelää, minulle se on jotain hyvin syvää ja täyteläistä, kuin alkukesä itse. Minun on ihan pakko saada kerran kesässä nuo kukat maljakkooni tuvan pöydälle.

Pojantyttäreni valitsi itselleen nimikkopuuksi pihlajan, ja sen kasvua nyt vuosi vuodelta seuraamme.

Pihlaja varmaan tietää, että arvostan sitä, kun se puhkeaa kasvamaan puutarhani laitamilla siellä täällä. Yhä se yllättää minut jostakin, biokäymälän vierestä, työkaluvajan takaa, tien varreta, vanhan koivun juurella. Valitettavasti joudun niitä välillä hävittämään, kun ne tunkevat itsensä pikkuisen vääriin paikkoihin. Tässä ihania talvisia kuviani pihlajista, jotka ovat olleet täynnä kukkia, nyt marjoja. Monet ihmettelevät, kun linnut eivät ole vielä niiden kimpussa.

 

Tuon tähän linkin sivustani Onnea tuova Pyhä Pihlaja, jos jotakin kiinnostaa enempi tieto siitä. Kirjoittelin viime keväänä sivuja puista.

Aamuhetki hämähäkin kanssa

Aamulla törmäsin isoon mustaan hämähäkkiin, joka pyristeli käsienpesualtaan reunalla ylöspäin. Raukka! Siirsin sen vessapaperin kera tuonne lattian nurkkaan.

Minä en tapa tässä talossa hämähäkkejä. En ole edes niin naisellinen, että kirkuisin ja panikoisin niistä. Olin hyvin surullinen kerran, kun joku käveli poskellani ja läimäytin sen kuoliaaksi. Se on tuollainen samanlainen huonehämähäkki.

Minulla on keittiön kirjahyllyssä tärkeät käsikirjat. Tässä niistä kolme, jotka ovat tuikivälttämättömät: keskikouluajoilta asti vanha värikasvio, tuo punainen, Pohjolan lintukirja, toinen jo sellainen, koska ensimmäisen olen kuluttanut loppuun. Aloin tutkia lintuja jo kymmenvuotiaana. Uusi kirja on tuo Luonto-opas, jossa on sellainen yleinen katsaus Suomen luonnon eläimiin nisäkkäistä toukkiin asti ja siltä väliltä perhoset ja hyönteiset. Hyvä kirja! Sitä tutkin usein kesäisin. Se on mukana tuolla terassin pöydällä. Mukavempia nuo kirjat ovat käsissä, kuin tieto kirkkaassa netti-ikkunassa. Toki käytän sitäkin.

Joten tutkin hetken noita hämähäkkejä tänä aamuna. Huonehämähäkkejä on useanlaisia. Kuvassa mustahuonehämähäkki, sitä on olemassa myös harmaakuvioisena. Ne ovat uskollisia, harmittomia ihmisen seuralaisia. Yleensä se kyhää nurkkiin sellaisen kolmionmuotoisen seittiverkon, josta se tarkkailee tapahtumia. Pieni kodin vahti. Ylhäällä kuvassa on tämä kaveri mustana. Nämä eivät ole vaarallisia. Huonehämähäkki ei pure. Tuollainen pitkäjalkainen varastohämähäkki hädissään saattaa sen tehdä. Iholle tulee pieni punainen läiskä. Minua ei tietääkseni ole koskaan hämähäkki purrut, mutta eihän niitä itikoita aina huomaa, mitä ne ovat. Joskus on kummia kutiavia läikkiä löytynyt, mutta ne menevät pian ohi. On olemassa myös vesihämähäkki, joka saattaa purra yhtä kipeästi kuin ampiainen. 

Sitten on vielä sisätiloissa riippuhämähäkki, joka taiteilee usein katosta tulevan yhden seitin varassa ja ikään kuin kelluu huoneessa.  Tämän otuksen tapasin viimeksi ystäväni siistissä keittiössä. Siinä se riippui ja pyöritteli itseään meidän välissä, eikä ystävänikään ollut milläänsäkään.  Hän vain katseli ja tuumasi, ettei koskaan tapa sisällä hämähäkkejä. Tapasin siis toisen tällaisen hämähäkkiystävän.

Hämähäkkejä on monenlaisia.  Voi ihme, että niitä on kirjava kirjo. Ristihämähäkki tekee sen ristikkäisen kauniin verkon. Minun keijun riippukeinuja tekee varmaankin tuo kirjohämähäkki. Kukkahämähäkki on kalpean valkoinen melkein, pieni ja pippurinen. Se saattaa saalistaa itseään kolminkertaisen otuksen. Joten toivotetaan sellaiset tervetulleeksi puutarhaan. 

Ihmeellisiä otuksia! Kannattaa tutustua!

H-kirjain vuorossa:

Hannah Montana - Nobody is perfect!

Juttutuokio ruusujen kanssa

Huomaan, että useinkin yksin tai kissojeni kanssa ruusujen lomassa kulkeissa niille juttelen ääneen kuin parhaillekin kavereille.

Nyt kävin jututtamaan niitä talviuneen. Tässä muutamia yksinpuheluja.

Voi ihme teidän kanssanne! Katri Vala, et ole paljoa kukkinut pariin vuoteen, mutta nyt ymmärrän miksi. Sinun on täytynyt käyttää kaikki energiasi kahden harmaan kesän aikana löytääksesi juurillasi ravinteet maasta ja kasvattaaksesi maan päällisiä varsia, jotta saisit voimaa kukkia sitten. Näinhän olen nähnyt juuri rugosa-ruusujen tekevän. Yleensä kolmen vuoden päästä oikein yllätätte runsailla kukinnoilla. 

Sinähän Minette-ruusuni et näytä ollenkaan taipuvan syksyn tuloon. Tuo tammiko lämmittää oksillasi sinua tuossa vieressä vai mikä saa sinut noin viheriöimään? Olet selvästi jotakin muuta kuin pimpinellat tai rugosat.  Eikö sinussa piilekin ransanruusujen sukua? Kunpa tuo tammi suojelisi sinua liialta kylmyydeltäkin talven aikana kuten on suojellut sateeltakin, jotta ei tarttisi niin paljoa sinun päätyoksia leikata. Mitä sukua lie tuo blandaruusu Herttoniemen Helena tuossa takana? Aivan on toinen meininki! Kummatkin kärsitte tästä harmajasta kesästä. Toivotaan ensi kesästä parempaa.

Voi kun olet ihana, Nyveldt's White! Ajatella, luojasi on mies nimeltänsä Nyveldt ja siitä nimesi. Minä kun kuvittelin nimesi perusteella sinun olevan Uuden Maailman ruusun. Saat sitä minulle olla vastakin. Jotenkin päässä soi aina Dovakin New World, kun sinua katselen. Olet ollut vähän kituloinen, mutta nyt huomaan, että juuresi ovat voimistuneet ja olet kasvattanut komea kasvustoa. Kukkiakin olisit halunnut, mutta märkä syksy ei sinua siihen rohkaisssut. Tarvitset lämpöä ja aurinkoa. Ehkä ensi kesänä, sillä odotan sinulta paljon.

Rugosat eivät juuri näytä ruskaisilta. Vihreää, vihreää niin pitkästi ja sitkeästi! Tämä syksy ei suosinut teidän kauniita kukintoja niin pitkään kuin olisitte halunnut niitä puskevan esiin. Hyvin olen teitä kuitenkin talven varalle nyt ruokkinut. Tuhkansekaista kompostimultaa juurille asettanut ja hyvää talven unta toivottanut. 

Siinä te kanadalaiset kurkottelette köynnöstelevää varttanne. Sanovat, että ei saisi peitellä. Pitäisi testata muuten, miten selviätte. Raukat. En minä voi teitä ihan sellaiseen laittaa - testattavaksi ja kylmää kärsiväksi. Onneksi minä olen saanut naapurin isännältä luvan ihan tuosta vierestä katkoa kuusten alaoksia. Niitä tuon teille lämpimiksenne. Taittelen vähän noita oksia alas muutamalla puuklapilla. Nekin teitä kevättalvesta lämmittävät. En millään voi jättää teitä ihan pakkasen varaan. Hirvittää katkoa niitä pakkasen panevia varsia maarajaan ja odotella, jos te sittenkin hengittäisitte vielä. Jospa te nyt minua kiittäisitte iloisena ensi kevään tullen.

No mutta neilikkaruusu! Etkö sinä meinaa ollenkaan lopettaa. Nythän on ollut jo monta pakkasyötä ja siinä sinä vain roikistelet kylmässä. Viime syksynä aivan unohdin sinut, etkä ollut tuosta moksiskaan. Nyt peittelen sinut nätisti havupedillä. Siinä on hyvä talven yli nukkua.

Tiedätkös Robusta pieni? Olen aika ihastunut sinuun ja tuohon tuplakukintaasi. Niin upean värisiä ovat kukkasi. Et kylmää ole pelännyt. Viimeiset kukinnot tosin leikkasin jo tuonne sisään vaasiin ja siitäkös innostuit. Ihmeen kestäviä kukkasi ovat vaasissa! Teen kaikkeni, että sinun olisi hyvä olla talven yli.

Näin olen ruusujani hyvästellyt talven syliin. Parhaani tehnyt ja nätisti puhunut. Niin rehevältä näyttää kuurainen lokakuun loppu. Pimpinellat tuossa ruusuaidan vieressä ovat jo lehtensä melkein pudottaneet. Mutta nehän kukkivatkin sitten keväällä ensimmäisinä. 

Hyvää talvenunta teille ruususeni toivotan! Nähdään kaikki kauniita aurinkoisia unia ensi kesästä!

G-kirjain vuorossa:  Tämä sopinee varmaan ruusuillekin tuutulauluksi

Gregorian Chants from Assisi

Ystäväkierros

Monet bloggarit ovat kertoneet matkoistaan.

Minun tämän vuoden ainoa matka lienee tänä syksynä ystäväkierros Helsinki-Halikko-Hyvinkää ajankohtana, kun sain syksyn työt tehtyä ja kissoille kaitsijan.

Ainoa harmitus oli matkassa junayhteydet. Milloin oli ratatyömaata, milloin mielenosoituksia, milloin sähköjärjestelmävikoja, milloin mitäkin myöhästymistä. Huomasin, että jaksan vielä juosta, ja olla välittämättä muutoksista kuin oikea kulkurikin vielä. 

Ihanaa oli nähdä, että vanhat ystäväni voivat yllättävän hyvin ja jaksettiin nauraa vanhoille muistoille.

Tässä pieniä väläyksiä kuvina, Nyt en filosofoi, edes ystävyydestä, vain fyysisiä pieniä kuvia. Matka aina opettaa jotakin uutta.

Kulttuuriystäväni Ritvan kissavahti.

Halikkoa oli vähän vaikea löytää kartalta, koska se kuuluu nykyään Saloon.

Ilahduin Salon entisöidystä asemarakennuksesta.

Siellä oli vain kahvila ja kioski, ei juniin liittyvää muuta kuin historia.

Kaunis maalaus talvisesta Salon asemasta

Helsingissä tapasin sukulaisiani ja sen kunniaksi söin karitsaa. Leikin ruoka-
bongaria. Mutta en muista edes tämän hienon ravintolan nimeä.

Nyt jo! Stockman etuili vähän jouluvaloineen.

Simonkylässä tutustuin verivaahteraan. Sen alle ei pidä
keväisin jättää autoaan.

Hyvinkäällä on vuosittain suuri lasten kansainvälinen kuvataidenäyttely.
Tänä vuonakin sinne oli tullut 6800 teosta 66 eri maasta. Näyttelyyn oli nyt
valittu 180 teosta 46 eri maasta. Aiheena oli mm. ystävyys ja yhdessä tekeminen.

"Autamme yhdessä", R.M.Kavodi, 12 vuotta, Sri Lanka

Vaivasko vaahteraa mustalaikkutautl vai mikä. Hauskan näköinen se oli.

Sain matkalla haltuuni ihka uuden Mauri Laakkosen runoteoksen Alavieskan murteella kirjoitettuna. Yksi siitä tähän loppuun laulun sijasta:

" Kauppakassisa
repiää saumat ko
marketisa kauppias
tarijuaa halapaa
kahavia ja lohta
ja pakko on ostaa
ko halavalla saa
ja syyvvä enämpi,
on makisaki sitte
isompi läjä."

Ruusujen salainen maailma, osa 2

Aika hauskoja nuo tarinat!

Etsin ruusun öljyn syntyperää myös kirjasta Lumoavat ruusut vuodelta 2004, Sylvie Girard-Lagorce, ja löysin sieltä toisenlaisen tarinan.

Kirjoitan sen tähän omin sanoin:

Tämä tapahtui Intiassa mogulikeisari Jahangirin llajassa Shaliman-puutarhasssa. Kanavaa pirkin, joka oli täytetty ruusuvedellä, seilasi keisari purrellaan. Hän halusi tehdä vaikutuksen erääseen uuteen vaimoonsa, jonka nimi oli Nur Jahan. Tämä oli ihastuksissaan tuoksusta ja puutarhan kauneudesta. Hän ihmetteli kovin veden pinnalle muodostunutta vaahtoa. Ehkä juuri itse keisari osasi selittää tämän syyn. Kun ruusuvesi joutui kosketuksiin auringon paahteen kanssa, syntyi luonnon oma tislausmenetelmä ja ruusuöljy alkoi erottua vedestä. Nur Jahan ihastui siihen ja kyseli voisiko sitä jotenkin saada erotettua ja saada mukaan palatsiin. Tästä seurasi se, että intialaiset alkoivat valmistaa tislaamalla ruusuöljyä puutynnyreissä, joita siirrettiin väliin auringon kuumuuteen ja väliin yön kylmyyteen. Näin saatiin ruusuöljy erilleen ja siitä tehtiin kuuluisa kauppatavara.

En epäile ollenkaan, etteikö myös Suomessa muinaiset tietäjät olisi tunteneet ruusunlehden ja siinä olevan öljyn. Auringossa palanut tai kylmettynyt iho saattoi löytää helpotusta, kun ruusunlehtiä asetettiin kasvoille olemaan. Jo tuoksuhan rauhoittaa. Tai on tehty ruusunlehtikääreitä erilaisiin rohtumiin ja ihottumiin. 

Valitettavan paljon on muinaista tietoa hävinnyt pelkojen pimentoon, koska tietäjiä kohtaan oli kristinuskonkin taholta paljon epäilyä ja pelkoa. Juuri luin Paula Havasteen kirjan Kymmynen onnen Anna, jossa oli paljon mukana vanhaa yrttitietoutta. Onneksi parantavaa yrttitietoa on myös säilynyt ja sitä on talletettu.

Mutta paljon ruusu kätkee vielä salaisuuksiaan. Minä tutustuin aikoinaan Bulgarian Ruusulaakson Damaskena-ruusun saloihin, mutta kirjoitan siitä seuraavalla sivullani.

Ps. Muistin, että olen joskus Ruusulaakson matkasta kirjoittanutkin: Tässä. tässä ja tässä jne. 

Vuorossa F-kirjain musiikissa: Fredi, Katso luontoa ja huomaa

Ruusujen salainen maailma, osa 1

Kerronpa teille pienen ja kauniin tarinan siitä, miten ihana ruusuöljy havaittiin.

Ensin esittelen erään kirjailijan ja hänen ihanan kirjansa; Harriet Hjorth, Blomstervandringar. Sain kirjan lahjaksi, kun lähdin kahden vuoden työrupeaman jälkeen Ruotsista siskoltani, joka sattumoisen siellä rakastui ja jäikin sinne. 

Jos lähden muistelemaan oikein tarkasti ja oikein kauas, niin onhan tuo ruusu ollut minulle alunperin sellainen salaperäinen nymfi. Ruusutarha nimenä vielä salaperäisempi. Ja kun luostarin vanhassa puutarhassa sellaisen ensimmäistä kertaa näin, Sigtunan kaupungissa,  oli se minulle salaperäisin. Kun siellä istuin ja ihmettelin tuota rauhaa ja kauneutta, en arvannut mihin kaikkeen ruusu näytti minulle tietänsä. Sillä siellä tapahtui ensimmäinen taikasauvan heilahdus! Tällä sivulla kerron lähemmin tästä tapahtumasta.

Sen johdosta tutustuin Harriet Hjorthiin, joka avasi minulle jo niin tärkeän kasvien, yrttien ja ruusujen maailman. Hänen kirjansa Blomstervandringar on ollut minulle hyvin tärkeä kirja. Harrietista olen kirjoittanut useissa blogisivuissani. Mutta nyt kerron hänen kirjastaan tarinan, mikä kertoo ruusuöljyn löydöstä. 

" Kauan kauan sitten eräässä palatsin puutarhassa Persiassa käveli keisarinna aamuista vaellustaan kauniissa puutarhassaan imeäkseen itseensä elämän eliksiiriä tuoksuista ja kauneudesta ympärillään. Erityisen runsaskukkainen ruusupensas oli aivan lammen rannalla, ja siihen sen viereen hän istahti katselemaan tyynen, tumman lammen kuvajaisia. 

Hän seurasi kuinka ruusunkukka pudotteli siihen terälehtiään. Hiljaa hetken ilmassa keinahtaen lehti saavutti veden pinnan. Niitä oli jo runsaasti siinä. Kuin vaaleanpunaisia pikku purjeita olisi ollut siinä kellumassa. Silloin keisarinna huomasi jotakin, mihin hän keskittyi ja  kumartui lähemmäs sitä ihmettelemään. Veden pinnalla ruusunlehden tyven vieressä kellui pieni tuskin huomaamaton rasvainen kupla. Mitä tuo voisi olla? Tuollakin, ja tuollakin. Monta sellaista!

Keisarinna nousi ylös ja viittasi kädellään kauempana seisovaan kamarineitoryhmään ja kutsui heitä. - Olen juuri nähnyt jotakin ihmeellistä, jota en ensi näkemältäni tunnista. Annan teille tehtäväksi poimia noita rasvaisen näköisiä pieniä läikkiä ruusunlehtien vierestä vedessä. Niitä pitää tutkia tarkemmin. 

Linnan vanha filosofi tutki noita outoja pisaroita ja huomasi, että nehän tuoksuivat ruusulta. Voimakkaasti tuoksuivatkin. Ne olivat ruusunlehdestä tippunutta öljymäistä nestettä. "

Näin löydettiin ruusuöljy! Tarina kertoi näin.

Mitä kaikkea saikaan aikaan tuo suuri löytö? Siitä kerron tulevilla sivuillani.

E-kirjaimen vuoro: Ed Sheeran, Thinking Out Loud

Vuoden 2017 syyskaunotar ruusujen joukossa!

Olen katsellut ja seuraillut joka syksy ruusujen ja puutarhani ruskaväriä.

Aina se näyttää erilaiselta, koko puutarha väritykseltään ja jokainen ruusupensas ja puukin väritykseltään, perennatkin. Usein joku ruusu yllättää, joihinkin yleensä värikylläisiin taas pettyy.

Tämän syksyn väriyllättäjä kauniilla syysasullaan on Adele, Kirovskin ruusu!

Adelen nöyrä kukka

Adele ei tänä kesänä ollut kovin innokas kukkija, kuten kiulukatkin todistaa. Mutta se on vasta kolme vuotta vanha rugosalajike. Tänä sateisena kesänä se on satsannutkin versojen kasvuun. Uskon, että se ensi kesänä näyttää koko komeutensa. Jos joku haluaa, niin tällä sivulla on enemmän tietoa Adele-ruususta ja Kirovskin puutarhasta, maapallon pohjoisimmasta kasvitieteellisestä sellaisesta. 

Nyt olisi vuorossa D-kirjaimen musiikkia:

Danny ja Tuuliviiri