Ruusujen salainen maailma, osa 1

Kerronpa teille pienen ja kauniin tarinan siitä, miten ihana ruusuöljy havaittiin.

Ensin esittelen erään kirjailijan ja hänen ihanan kirjansa; Harriet Hjorth, Blomstervandringar. Sain kirjan lahjaksi, kun lähdin kahden vuoden työrupeaman jälkeen Ruotsista siskoltani, joka sattumoisen siellä rakastui ja jäikin sinne. 

Jos lähden muistelemaan oikein tarkasti ja oikein kauas, niin onhan tuo ruusu ollut minulle alunperin sellainen salaperäinen nymfi. Ruusutarha nimenä vielä salaperäisempi. Ja kun luostarin vanhassa puutarhassa sellaisen ensimmäistä kertaa näin, Sigtunan kaupungissa,  oli se minulle salaperäisin. Kun siellä istuin ja ihmettelin tuota rauhaa ja kauneutta, en arvannut mihin kaikkeen ruusu näytti minulle tietänsä. Sillä siellä tapahtui ensimmäinen taikasauvan heilahdus! Tällä sivulla kerron lähemmin tästä tapahtumasta.

Sen johdosta tutustuin Harriet Hjorthiin, joka avasi minulle jo niin tärkeän kasvien, yrttien ja ruusujen maailman. Hänen kirjansa Blomstervandringar on ollut minulle hyvin tärkeä kirja. Harrietista olen kirjoittanut useissa blogisivuissani. Mutta nyt kerron hänen kirjastaan tarinan, mikä kertoo ruusuöljyn löydöstä. 

" Kauan kauan sitten eräässä palatsin puutarhassa Persiassa käveli keisarinna aamuista vaellustaan kauniissa puutarhassaan imeäkseen itseensä elämän eliksiiriä tuoksuista ja kauneudesta ympärillään. Erityisen runsaskukkainen ruusupensas oli aivan lammen rannalla, ja siihen sen viereen hän istahti katselemaan tyynen, tumman lammen kuvajaisia. 

Hän seurasi kuinka ruusunkukka pudotteli siihen terälehtiään. Hiljaa hetken ilmassa keinahtaen lehti saavutti veden pinnan. Niitä oli jo runsaasti siinä. Kuin vaaleanpunaisia pikku purjeita olisi ollut siinä kellumassa. Silloin keisarinna huomasi jotakin, mihin hän keskittyi ja  kumartui lähemmäs sitä ihmettelemään. Veden pinnalla ruusunlehden tyven vieressä kellui pieni tuskin huomaamaton rasvainen kupla. Mitä tuo voisi olla? Tuollakin, ja tuollakin. Monta sellaista!

Keisarinna nousi ylös ja viittasi kädellään kauempana seisovaan kamarineitoryhmään ja kutsui heitä. - Olen juuri nähnyt jotakin ihmeellistä, jota en ensi näkemältäni tunnista. Annan teille tehtäväksi poimia noita rasvaisen näköisiä pieniä läikkiä ruusunlehtien vierestä vedessä. Niitä pitää tutkia tarkemmin. 

Linnan vanha filosofi tutki noita outoja pisaroita ja huomasi, että nehän tuoksuivat ruusulta. Voimakkaasti tuoksuivatkin. Ne olivat ruusunlehdestä tippunutta öljymäistä nestettä. "

Näin löydettiin ruusuöljy! Tarina kertoi näin.

Mitä kaikkea saikaan aikaan tuo suuri löytö? Siitä kerron tulevilla sivuillani.

E-kirjaimen vuoro: Ed Sheeran, Thinking Out Loud