Merkityksellinen puuni

Nyt olen kadottanut sen mukavan viestin, jossa sain haasteen tuoda esiin minulle itselleni merkityksellinen puu. Ei tarvinnut kuitenkaan kauaa miettiä, kun sen löysin. PIHLAJA SE ON!

----Haastaisinkin Titan ja Liisan kertomaan lempipuustaan, jos he eivät ole sitä jo tehneet.

Lapsuuskotini takana oli suuri kiemuraoksainen vanha pihlaja. Siinä me siskon kanssa istuttiin lämpiminä kevätpäivinä ja halattiin sen silkkistä runkoa. Samoin tuo pihlajan kukan tuoksu, vaikka se onkin joidenkin mielestä vähän imelää, minulle se on jotain hyvin syvää ja täyteläistä, kuin alkukesä itse. Minun on ihan pakko saada kerran kesässä nuo kukat maljakkooni tuvan pöydälle.

Pojantyttäreni valitsi itselleen nimikkopuuksi pihlajan, ja sen kasvua nyt vuosi vuodelta seuraamme.

Pihlaja varmaan tietää, että arvostan sitä, kun se puhkeaa kasvamaan puutarhani laitamilla siellä täällä. Yhä se yllättää minut jostakin, biokäymälän vierestä, työkaluvajan takaa, tien varreta, vanhan koivun juurella. Valitettavasti joudun niitä välillä hävittämään, kun ne tunkevat itsensä pikkuisen vääriin paikkoihin. Tässä ihania talvisia kuviani pihlajista, jotka ovat olleet täynnä kukkia, nyt marjoja. Monet ihmettelevät, kun linnut eivät ole vielä niiden kimpussa.

 

Tuon tähän linkin sivustani Onnea tuova Pyhä Pihlaja, jos jotakin kiinnostaa enempi tieto siitä. Kirjoittelin viime keväänä sivuja puista.