Hevoset ilmestyivät kedolleni

Taas tehtiin varsinainen retki!

Se oli hevostenhakuuretki. Meitä oli kolme miestä ja kaksi naista. Mukana hyvä kuljetuskärry. Toiselle kylälle lähdettiin hevosia hakemaan. Asiantuntijoita kaikki, heh! Olin tilannut hevoset jo viime syksynä ja nyt ennen kahvilan avausta toimittiin.

Pelättiin vähäsen, että mahtunevatko siihen kuljetuskärryyn. Ja joku kysyi, että paljonko ne painavat.

Tultiin Hilkka Välikangas-Jyringin pihaan. Hän oli vastassa meitä vähän päätään haroen, että mitenkähän tässä käy. Hevoset odottelivat siirtoa pihalla talon edessä kuusten suojassa.

Ja kyllähän ne miesten voimin ja heidän osaavissa käsissä kyytiin saatiin. Ja nippa nappa mahtuivat siihen.

Niin.

Hilkka on taitava pajunpunoja. Lumeen oli hän ensin piirtänyt hevosen mallia, josta sitten mitottiin rautatankojen osia. Hänen miehensä hitsasi ne yhteen ja Hilkka punoi pajut ympärille. Hilkka sanoi tehneensä hevosia jo niin monta, ettei siinä tarvinnut paljon suhteita mittoilla. Ja niin mahtavia ja elävän näköisiä hevosista tuli, että moni on pysähtynyt niitä ihailemaan hänen kotinsa pihamaalle. 

Nyt hevoset pääsivät vähän laajemmille laiduinmaille, sanoskos että oikein kesälaitumille Linnapellon pelloille, jossa ne ovat aivan innoissaan sekä edukseen myös. 

 

Kyyti kotipihalta tänne sujui ihan hyvin, mitä nyt Pegasoksella vähän siipi vipajoi ja toisella pää nyökähteli siinä peräkärryn kyydissä. Ehyenä saapuivat uuteen tilaan ja kahvilavieraitten ihailtaviksi.

Kiitos Hilkka, kun luotit hevoset kesäksi Ruusumuorin hoitoon!  Ja kiitos Urholle, joka antoi pihapöytänsä ja penkit käyttööni!

 Ihahhaa, ihanaa!