Matka Bulgariaan 6 - Ruusuista hilloa ja siirappia

Tokihan ruusuista, joita poimimme, saimme opetella valmistamaan muutakin kuin seppeleitä. Eikä sekään vielä ole päätavoite ollenkaan itse ruusulle.

Pöydälle levitettiin tuo poimimamme ruusuvyöry ja siinä huumassa seurasimme Nikolain äidin neuvoa, miten ruusun lehdet leikataan ja mitä siitä jätetään. Itse ruusunlehden ydintä eli tyveä ei käytetty marmelaadiin, vaan nätisti vain kolmasosa lehdestä. Loppu eli tyviosa olisi kuitenkin se arvokkain, mikä jatkoi matkaansa sitten tislaamoon. Juuri tyvessä on se ruusun eteerisin öljyaines.

Mukavaa hommaa!

Sitten alkoi itse työ. Tai meille se oli helppoa, sillä enimmäkseen seurasimme sivusta, kun äiti ja poika (Nikolai) näyttivät, miten valmistaa ruususta hilloa ja miten siirappia. Oikeastaan niiden ero oli siinä, että hilloon saivat ruusunlehdet jäädä ja siirappiliemestä ne siivilöitiin pois. Siirappia keitettiin pitemmän ajan. Ja sokeriahan niihin käytettiin kaveriksi. Tosin siirapin valmistuksessa oli jotakin taika-ainetta, mutta nyt en ihan muista mitä.

Tällainen oli tulos:

Siirappi, josta saimme jokainen oman pullollisen kotiinvietäväksi.

Ruusuhillo, jokaiselle yksi purkki.

Ja ihan totta. Ruusu niissä maistuu ja tuoksuu. Monet sörsselit olen kotona jo vieraille niistä tarjonnut.
Liikaa ei saa ottaa, voi vatsa yllättäen toimia liiankin hyvin, sillä ruusu on laksatiivinen tuote.

Ruusullakin rakkaus on rajaton, kuten laulaa tämän vuoden Bulgarian euroviisutähti Sofi Marinova