lauantai 27. huhtikuuta 2013

Koivun tervehdyttävät kyyneleet

Tuossa kulkeissani huomasin ihmeellisiä vesipisaroita tippuvan.

Katselin, että mistä se tulee ja kohtasin runnotun koivun itkevän mahlaa katkenneesta oksastaan.


Noin rumaa jälkeä tuli, kun kaadoimme pihaltamme vanhan ja jo sisältä lahon koivun. Se ei kaatunut siihen suuntaan, johon halusimme, vaan katkoi naapurikoivulta vahvan ison oksan ja runteli toistakin. Koivu tuli kaltoin kohdelluksi. Olen pyytänyt siltä anteeksi. 

Kuinka paljon luonto antaa anteeksi! Kuinka paljon ihmiselle luonnolla onkaan anteeksi annettavaa.



Jotenkin tuntui pahalta, kun se tippasi kallisarvoista mahlaansa maahan. Minä juoksin hakemaan puhdasta pesuämpäriä alle. Huomasin pian, että muurahaiset olivat sen kimpussa. Joten täytin ämpärin muovipussilla, johon tein pieniä reikiä suodattimeksi mahlalle. 

Olen saanut sitä paljon. Kiitos, kiitos! Join eilen sitä litran verran ja meinasi uni karata, kun piti vessassa laukata. Nyt olen sitä jopa pakastanut, kun kertovat että niinkin voi tehdä.

En voi estää nostalgiaa...Koivu ja Tähti

1 kommentti:

  1. Mahla onkin terästä. Minä olen valuttanut sitä koivuista ja pakastanut. Tänä vuonna homma jäänyt väliin.On sitten hyvä aineenvaihdunnan kiihdyttäjä!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!