keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Arvoituksellinen Palkinruusuni

Ei sellaista kuin Palkinruusu ole olemassakaan.

Itse sen sellaiseksi nimesin löytöpaikan mukaan, kun en oikein tiedä mikä ruusu se muuten olisi. Viisi vuotta sitten kaksi uteliasta, ukkoni ja minä, komusimme erästä surullisen kuuluisaa autiotaloa, missä viimeisin isäntä oli kuollut omien jätteittensä kaasuuntumiseen. Näin kerrottiin. Hänen äitinsäkin oli ollut omituinen. 

Mutta jotain kaunista ja onnellista on joskus ollut, kun kaksi ihmistä ovat yhteen menneet, mökin rakentaneet ja lapsia saaneet. Jotakin onnellista ja romanttista on ollut, kun pihalle oli istutettu ruusukin. Köyhyyskö ja mielen masennus mursi hyvän elämän? Nyt vain ruusu kukoisti romujen seassa pihalla. Se oli vallannut melkein koko taloraunion ympäristön. 

Kolme vuotta sitten kävimme parin ystäväni kanssa ruusunryöstäretkellä ja kaivoimme paikasta taimet kotipihaamme. Minä istutin sitä kahteenkin paikkaan varmistaen ruusulle jatkuvuutta tässä. Nyt se kukkii komeasti kummassakin paikassa. 





Ihmettelen sen oikullisuutta. Sen kukka on milloin minkäkilainen. Välillä on viisi lehteä, välillä seitsemän ja jopa kymmenen. Silloin tosin muutamat lehdet ovat emin ympärillä pieninä ja kiharaisina. Olen nytkin yrittänyt löytää mikä se mahdollisesti olisi, katsellut netti ja kirjoja. Se ei ole metsäruusu eikä muukaan villiruusu. Sen kukkalehdet ovat liian teräväkärkiset. Se ei ole nystyruusukaan, sillä ei lehdistä lähde pihkan tuoksua hierottaessa. 

Tietenkin mukana on oma mielikuvitukseni ja ehkä halu löytää aivan oma ruusu. En sitä kuitenkaan vie mihinkään tutkittavaksi, sillä kuulin, että niitä tuodaan paljonkin, eikä niitä paljoa toisistaan erota. Usein ne ovat metsäruusun tapaisia, kuten tämäkin. Kuitenkin. Tämä ruusu oli kolmas kukkijani Kiiminginruusun ja Kempeleenruusun ohessa. Nyt tosin alkavat kukkia pikkuhiljaa muutkin pimpinellaruusut.

Odotan kovasti muiden villiruusujen tai vanhojen pihojen löytöruusujen kukintaa, mutta se viivastyy. Vain Palkinruusu kukoistaa ja loistaa aniliininvärisillä kukillaan. Siis en tiedä voinko verrata kukkia muuten kuin valokuvina. Harmi! Lehdissäkin on hienokseltaan eroja. Kärjen pyöreydessä ja terävyydessä. Ehkä rungon värissä myös. Vaikka vielä uusina pieninä pensaina sitäkin on vaikea erottaa. 

Ehkä tässä tavallinen metsäruusu vain oikuttelee kylmän ja ankean sään vuoksi ja näyttää siten 'kyntensä'.

3 kommenttia:

  1. Minusta tuo ei ihan metsäruusulta näytä. Se on voimakkaamman värinen ja kukka näyttäisi isommaltakin.
    Olen odotttanut ruusupensaideni kukintaa, mutta taitaa olla tänä kesänä surkeaa. Ensin iskivät kirvat, sitten kylmyys ja sateet. Vattukärsäkäskin vieraili joissakin ruusuissa. No, ehkä sitten ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi surkeus tosiaan! Moni puutarhuri valittaa samaa. Minä olen ruiskuttanut toluvedellä kirvoja, muille otuksille olen antanut Raid-ruiskeen ensihätään. Tosin kärsäkäälle voisi tarvita vahvempaa, mutta eihän niitä mielellään käytä.
      Metsäruusutani laitoin kyselyn Luontoportti-sivustolle. Se on oiva paikka ratkoa nimettömiä kasveja. Ihän vasta sen löysin.

      Poista
  2. Jännittävän muotoinen terälehti. <3

    VastaaPoista