perjantai 25. heinäkuuta 2014

Hillareissulla

Kyllä metsätontun pitää kerran vuodessa päästä hillasoille konkoilemaan paarmojen sekaan ja hikoilemaan kunnolla, suopursujen tuoksua tuntemaan ja nostamaan kunnolla jalkaa. 

Minulla oli tuuria, kun löytyi hillakaverikin ja etappipaikaksi aivan ihmeellinen korvenkätkö. Saimme luvan melkein tuntemattomilta ihmisiltä yöpyä erään lammenrantamökissä, saunoa ja vilvoitella lammessa. Uskomaton hyvä tuuri! Tuuri oli hillasuollakin. Sillä sieltä poimin tämän kesän ainoat ja viimeiset kypsät hillani näillä main. Parisen litraa sain ja olen siitäkin iloinen. Halla teki aukioilla soilla jälleen kylmää jälkeään, ja suo-ojitukset ovat kuivanneet monet suot hilloista tyhjiksi. Hedelmöittäjistäkin on ollut puutetta.

Siis elämäni upein hillamatka!



Joutsenten oma lampi!


Tässäkin lammessa on aina asunut sama joutsensuku. Heidän rakkautensa on niin koskettavan uskollista, jotta heille tämä vanha kaunis laulu kuvineen!

2 kommenttia:

  1. Hieno hillasato ja kauniisti lampeen kuvastuvat pilvet.

    VastaaPoista
  2. Kyllä on kaunista..aivan kurkkua kuristaa kun kuvittelen olevani tuolla!

    VastaaPoista