tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ritarinkannukset kuin vellova meri puutarhani perällä!

Jos minulla oli järvi nurmitädykkeistä, niin minulla on meri, kun ritarinkannukset kukkivat. Voi sitä sinisyyttä ja sen eri sävyjä. Ne kurottavat kolmatta metriä korkeuksiin ja uhmaavat tuulta ja sadetta. Joinakin vuosina ne ovat lakoneet pitkin maata tai katkenneet tukien kohdalta, kun ovat niin painavia kukinnoista. Mesiangervot yrittävät olla tukena ja turvana ja antavat eräänlaista vaahtopääaaltojen väritystä joukkoon. Tosin varsinainen tukipylväs on heinäseipäistä tehty aita. Otin varsin kuvia niiden eri värisävyistä ja aika monta löytyi.










Tässä vähän sitä meren aaltojenkin loisketta!  Jos kukaan on huomannut, niin kannattaisikin laittaa ensin musiikki soimaan ja sitten vasta katsella kuvia.

2 kommenttia:

  1. Ei tuo musiikki taida sillain toimiakaan. Harmi!

    VastaaPoista
  2. Kyllä ovatkin kauniita ja sinistä montaa eri sävyä. Tuon ensimmäisen kuvan sininen muistuttaa sinivaleunikon väriä.

    VastaaPoista