Jos minulla oli järvi nurmitädykkeistä, niin minulla on meri, kun ritarinkannukset kukkivat. Voi sitä sinisyyttä ja sen eri sävyjä. Ne kurottavat kolmatta metriä korkeuksiin ja uhmaavat tuulta ja sadetta. Joinakin vuosina ne ovat lakoneet pitkin maata tai katkenneet tukien kohdalta, kun ovat niin painavia kukinnoista. Mesiangervot yrittävät olla tukena ja turvana ja antavat eräänlaista vaahtopääaaltojen väritystä joukkoon. Tosin varsinainen tukipylväs on heinäseipäistä tehty aita. Otin varsin kuvia niiden eri värisävyistä ja aika monta löytyi.
Tässä vähän sitä meren aaltojenkin loisketta! Jos kukaan on huomannut, niin kannattaisikin laittaa ensin musiikki soimaan ja sitten vasta katsella kuvia.
Metsätontun ruusutarhassa on kasvamassa noin 120 ruusupensasta V-vyöhykkeellä. Haaveilin ruusutarhasta ja tein sen. Kahvila siinä on ollut jo 11 vuotta. Valitettavasti se on tullut tiensä päähän. En enää keittele kahvia enkä leivo ruusupullia kahvilaani. Ystävät toki ovat tervetulleita viettämään hetkeä ruusutarhassani. Kiitos kaikille heille, jotka ovat tukeneet toimintaani kahvilassa ja vierailleet siellä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei tuo musiikki taida sillain toimiakaan. Harmi!
VastaaPoistaKyllä ovatkin kauniita ja sinistä montaa eri sävyä. Tuon ensimmäisen kuvan sininen muistuttaa sinivaleunikon väriä.
VastaaPoista