maanantai 10. marraskuuta 2014

Laatikoita, aarrearkkuja?

Marraskuussa on vähän hankala kertoa kukkasista. Nyt pitää ottaa esiin vähän järeämpiä sisältöjä elämään, arkisempia. Joku tuolla esittelikin jo kaunista vanhaa ompelukonettaan.

Tänään päätin siivota vähän työkaluja. Purin työkalupakin, pesin sen ja siihen jäinkin kiinni moneksi tunniksi, sillä niitä työkalulaatikoita löytyi sieltä sun täältä. Tämä pakin pitäisi olla se tärkein. Poika osti kerran äitienpäivälahjaksi, jotta se tärkein olisi aina esillä. Mitenkähän siinä kävikään? 

Hankalaa on ollut pakin kuljettaminen, sillä se on raskas. Pientä hätätarvetta löytyy siis keittiön kaapin yhdestä laatikosta. Ja sitten joka puolelta taloa. Valitettavasti. Joskus tuntuu, että työkalut kävelevät aivan itsestään. Kun aikoinaan pakkasin kolme vuotta sitten tämän laatikon, sen sisältö on kyllä täysin muuttunut. Mitä ihmettä sahajauhotkin siellä tekevät?!


Nyt päätin sen tyhjentää turhasta ja sellaisesta painavasta kuten sorkkarauta yms. Olen oppinut ymmärtämään, että yhtä tärkeää kuin nykyajan taloissa on kodinhoitohuone vempaineen, niin miehille se järjestyksessä oleva autotalli tai työhuone. Oikeastaan minulla ei ole kumpaakaan. Autotallikin on tehty vanhaan puuliiteriin. Mutta en valita. Minulla on vintti- ja varastotilaa yllin kyllin. Miksikähän ne ovat niin täysiä?


Olen pikkuisen tehnyt puutöitä, mutta niin kauan sitten, että ihmettelin, mitä kaikkea uutta värkkiä tarvitsi poika, kun hän aloitti täällä  korjaustöitä.  En tunnista niistä puoliakaan.


Erittelin omaan kasaan sitten sellaisen, jonka katsoisin olevan jo musoetavaraa. Tuolta löytyi jopa sokerisakset, ikivanha mora-puukko ja toinenkin, jota on ollut kuluttamassa aika moni käsi, kun maali on niin rapissut. Ne ovat myös aivan toisenlaista rautaa kuin nykyiset hentoset materialtaan.
Ennen tehtiin työkalut kestämään yhden ihmisen elinajan. Nyt ne tehdään kertakäyttösiksi. Shoppailua on arvokas harrastus. Ruuvimeisselikään ei kauaa pysy ruusuissaan. Suututtaa tuollainen. Kuka sen on sallinut tapahtua?

Olen tyytyväinen. Tosin en sormellani koskenut autotalliin enkä ulkorakennuksiin.

Hyvin meni maanantaipäivä! Mutta illemmalla taidan suunnistaa naapuriin kylään ja kiittää poikia, jotka kävivät syöttämässä kissojani. Arvatkaa mitä musiikkia kuuntelin tuossa ohessa. Paganinia radiosta!

Näin haikailen vielä isäni aikoja...Kapriisi numero 5 sopii hyvin tämän päivän aiheeseen. 


3 kommenttia:

  1. Tämä olikin ihan kiva aihe, jonka voisi laittaa vaikka kiertämään.
    Meillä on autotalli ja kellari pullollaan työkaluja. Ukkokullan omia ja isältäni tänne siirtyneitä. Silti minulla on myös oma työkalupakki, jossa säilytän useimmiten tarvittavia työkaluja, kuten vasaraa ja erilaisia ruuvimeisseleitä.

    VastaaPoista
  2. Hih, minulla oli joskus tuollainen työkalupakki ompelutarvikkeilla:)

    VastaaPoista
  3. Between, laita vain kiertämään, kaikki aarrearkut, sillä seuraavaksi aion käsitellä maustelaatikoitani.
    Maarit, varmaan hyvä ompelutarvikkeille! Mahtuu enemmän.

    VastaaPoista