Olla suomalainen... Hyvinkään Kansantanssijat ry 40 vuotta!

Suomalaisuutta voi kokea elävänsä hyvin monella tavalla. Olla vain. Mutta OLLA voi hyvin monella tavalla.

Päätin matkata vanhaan 'läpikulkukaupunkiini' Hyvinkäälle, jossa asuin, työskentelin ja toimin noin neljän vuoden ajan. Pistin jo lokakuun alussa sinne pienen ruusumaalausnäyttelyni pystyyn juhlistaen silläkin jo vähän tulevia suuria muistelojuhlia Hyvinkään Kansantanssijoiden 40-vuotisjuhlissa, jota aihetta minäkin olin aikoinaan potkimassa eteenpäin.

Miten miten voi vanha kansallispukuni? Ei hyvin. Paita kellastuneena, essu rispaantuneena, hameen prässit suoristuneena! Ja aivan liian pieni!!! Tein monta tuntia töitä jo siksi, että sain sen jotenkin mahtumaan päälleni. En kehtaa edes sanoa, kuinka monta senttiä piti liiviä ja liitinkiä leventää.

Mutta matkaan lähdin iloisena siitä, että vanha kaukainen ystäväkin otetaan vielä tanssiin mukaan ja luotetaan vanhan taidon osaamiseen estraadilla. Tosin oli yksi tunti aikaa harjoitella ennen esitystä. Olin tosi ylpeä saadessani olla mukana 100 esiintyjän tanssiesityksissä. Vanhoja ystäviä siinä oli mukana vielä aika monta, kuka minkäkilaisen vaivan kanssa, mutta hauskaa oli!

Harjoitustilanne

Enhän minä mitään kuvia ehtinyt ottaa, nautiskelin itse esityksestä ja siinä mukanaolosta. Katsomo oli viimeistä sijaa myöten täysi ja yleisö mukana hihkuen ja huutaen, jopa kyynelehtien.

Suomalaisuus on myös jalkapohjissa, suomalaisessa rytmissä, keveydessä kohota ylöspäin, toverillisissa yhteiskuvioissa ja piireissä. Tuossakin satapäisessä ryhmässä (joinakin vuosina lapsiakin on ollut mukana jopa 400) on hirvittävän hyvä kasvaa ihmisenä ja vaikuttajana suomalaiseen rohkeuteen ja ylpeyteen. Kansainvälisyys on vahvasti ollut mukana myös. Itsekin olin mukana monella matkalla Amerikkaa myöten. 

Kun nuorena voi päästä mukaan tuollaiseen touhuun, on se jo siunaus. Kiitokset tästä hyvinkääläisille ja ennen kaikkea heidän ohjaajalleen ja ystävälleni Marjatta Toivoselle, joka toimi vuosia myös valtakunnan tasolla pääohjaajana! Hän jos kukaan on luonut suomalaista voimaa ja uskoa itseensä satoihin jos jo tuhansiinkin kansantanssin piireissä oleviin. 

Marjatta ja metsätonttu

Lahjoitimme yhdessä Marjatan kanssa kansantanssijoille 40-vuotislahjaksi taulun, jonka itse olen maalannut n.40 vuotta sitten silloisesta porukasta ja jonka Marjatta kehystytti. 

Näen tonttuisena puutarhan hoitajana arvoksi nostaa tämäkin suomalaisuuden voima esille lukijoilleni. Se mistä lähtee osa sitä intohimoa tarttua myös puutarhan hoitoon ja ruusujen kasvattamiseen, jopa oman kahvilan pystyttämiseen ja paljoon muuhunkin.

Siis mistä lähtee suomalaisuus? Sillä on hyvin monihaarainen juuristo, mistä sen voimaa imeä!

Tässä ruusu suomalaiselle kansantanssille!!! Ihana kun sai olla mukana!

Valitettavasti youtubesta ei löydy Hyvinkään tanssijoita, mutta tässä Katrilli Repolasta, joka mm.

esitettiin Hyvinkää-salissa. 

Vedä verkaa, kudo sarkaa.... tanssittiin Hyvinkäälläkin vanhan verkatehtaan muiston kunniaksi!