sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivänä 2015 istutan Katri Vala-ruusun

Opiskelin juuri tässä erään äidin, Katri Valan, elämää. Hän eli vuosina 1901-1944, kuoli 42-vuotiaana tuberkuloosiin. Hän oli yksi suomalainen suuri runoilija, opettaja ja suomentaja. Hän kuului mm. Tulenkantajat-ryhmään. Hänen ensimmäinen lapsensa kuoli pian synnytyksen jälkeen. Muutaman vuoden jälkeen hän synnytti pojan nimeltä Mauri. 

Hänelle on nimetty yksi kaunis löytöruusu, joka on tutkittu olevan nähtävästi puutarhuri Bengt Schalinin istuttamaa Katri Vala-puistossa (entinen Marjetanmäen puisto) Helsingissä. Koska ruusu poikkeaa muista ruusuista, se nimettiin Katrinruusuksi. Katri Valan muistoa on kunnioitettu muistomerkein myös Muoniossa (syntymäpaikka) ja Ilomantsissa, missä hän toimi opettajana.

Pirjo Raution kuva Suomen Ruususeuran sivuilta 
Suomalaisen äidin ja suomalaisuuden äidin Katrin ohessa toivotan kaikille hyvää äitienpäivää! Istutan tänä päivänä hyvälle paikalle puutarhaani tämän ruusun, joka tarvitsee paljon tilaa juurikasvustolleen, joita toivottavasti myöhemmin voin jakaa ystävilleni. Saattelen tätä päivää Katrin sanoin ja alla isäni Matti Tuhkalan sävelmin serkkuni Craig Johnsonin soittaman kauniin  Romanssifantasian sävelin. Soikoon nämä sävelet kauniisti ja lohduttavasti kaikille äideille!

                     Ensimmäiset hetkeni
"Kaikki elämä oli silloin kadonnut maasta,
ja Lapin aurinko miltei sammunut.
Revontulien vihreät ja rikinkeltaiset
soihdut häipyivät jo kalveten tunturin
huippujen taa,
kun suuren tuskan jälkeen
lepäsin kalpean äitini rinnalla
aamukuutamossa.

Äitini hymyili ja itki
ja minä vaistosin vain hänen lämpimien rintojensa
tuoksun, ja imeydyin punaisiin päihin.
Ja niin valui pieneen ruumiseeni
surullista ja kaunista elämää
valkoisena, voimallisena maitona.

Eikä minussa ollut pelkoa tuon lämpöisen
rikkauden loppumisesta. Äitini rinnat
olivat ehtymättömät kuin maa, joka yhä
uudestaan antaa ravinnon
myriaadeille yksilöille.
En myös tuntenut sääliä nuorta äitiäni
kohtaan, joka verellään oli ruokkinut
ja yhä ruokki minua.
Minulla oli jumalainen oikeus olla julma,
niinkuin kaikella versoavalla elämällä on!"

                      Kukkiva maa
"Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,

pihlajain valkeata kukkahärmää,

tervakkojen punaisia tähtisikermiä.

Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia

lainehtivat niityt mielettöminä merinä.

Ja tuoksua!

Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!

kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa,

pakanallista maan ihon tuoksua!

Elää, elää, elää!

Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,

terälehdet äärimmilleen auenneina

elää ihanasti kukkien,

tuoksustansa auringosta hourien -

huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!

Mitä siitä, että monivärinen ihanuus

varisee kuihtuneena maahan.

Onhan kukittu kerta!

On paistanut aurinko,

taivaan suuri ja polttava rakkaus!

Suoraan kukkasydämiin,

olemusten värisevään pohjaan asti!"



-------

1 kommentti:

  1. Katri Vala kuuluu suosikkirunoilijoihini. Ihastelen hänen nimikkoruusuaan, ehkä se jonain päivänä löytyy myös omasta puutarhastani.

    VastaaPoista