keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ruusurasismia

Etteikö muka olisi rasismia myös ruusujen maailmassa? Kyllä minä olen sellaista havainnut. Ruusut varmaankin hyväksyvät toisensa juuri sellaisina kuin ovat, mutta ihmiset voivat harrastaa ruusurasismia siinä määrin, että väheksyvät jotakin lajia, nyrpistävät nenäänsä eivätkä liioin puutarhaansa kaikkia ruusuja hyväksy.

Taidan pikkuisen suurennella asiaa, raflata melkein kuin iltalehdissä tehdään. Makuasioita lienee se, ettei esimerkiksi rugosaruusista pidä. Varsinkaan, jos se on yksinkertainen valkoinen. Kuulin eräältä ruusunkasvattajalta, että tuhahtavat vain, kun sellaista esitellään.

Minä taas innostuin. Suurikukkainen, yksinkertainen rugosalaji, jolla on hyvin mielenkiintoinen nimi, esiteltiin minulle ja ostin sen heti. Saunapihani olen nimittäin pyhittänyt valkoisille kukille. Siellä kasvavat kermanväriset töyhtöangervot, valkoiset akileijat, valkoinen lumipalloheisi, valkoinen syreeni ja valkoiset pilvikirsikkapuut. Nyt kun vihdoin sain raivattua kuvassa rumasti näkyvän vanhan kesäkeittiön jäännökset pois, halusin siihen jonkun suuren ja voimakkaan valkoisen ruusun.

Tämän paikalle istutin tämän valkoisen ihanuuden. Parempi, eikö vain?


Lainasin kuvaa Oulujoen taimiston kuvastosta. Ruusu on kotoisin Hollannista ja se mainitaan jo 1955, joten vanha kunnon ruusu. Se kasvaa 2-metriseksi. Kukan paikka on nyt suurien ritarinkukkien edessä, mutta toivon, että ruusu voimakkaana omii oman paikkansa ja tilansa ja valkoisena hohtaa sinistä 'merta' vasten. Yritin kääntää tuota hollannin nimeä. Ei onnistunut. Veldt tarkoittaa aavikko, mutta koko sanaa en onnistunut kääntämään. Voisiko olla 'aavikon kukka'?

Tiedän myös miksi rugosaa ei aivan yleisesti hyväksytä puutarhoihin. Se kun pakkaa paisumaan ja leviämään yli määrätyn tilansa. Siksi tämäkin ruusu sai ihan oman paikkansa, jossa saa vähän levitäkin.

Tähän sopisi joku syrjäytetyn voimallinen musiikki, vaikkapa flamencolaulu. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti