Tuo yksi pellonpää, joka aikoinaan jo kiusasi ukkoanikin, on nyt mennyttä elämää. Hän nimitti sitä viidakoksi, läpipääsemättömäksi pajukoksi, jonka hän oli pannut matalaksi jo parikin kertaa. Mutta eihän pelkkä vesurointi, raivaussaha tai kaksi kättä siihen riitä. Pajukko uusii aivan liian helposti.
Ja tällaiselta se näyttää nyt vuonna 2015
Siis se on ollut neljän vuoden rulijanssi, eikä siihen yksin itse olisi pystynytkään ilman muiden apua ja konetekniikkaa.
Poikani kaatoi raivaussahalla nuo pajut ja lepikon. Niistähän loppujen lopuksi tein tuon pajuaidan jolla rajasin vähän puutarhaani. Voi sitä raahaamista ja lajittelua!
Sitten keksittiin, että jos tuonne pellonpäähän tehtäisiinkin se Jätinkirkkojen parkkipaikka sillä puheella, että kunta raivaa pajunjuurakot pois. Ei tarvitsisi metsää muulta kaataa. Näin tehtiin ja parkkipaikka on toiminut hyvin. Biokäymäläkin siihen saatiin. Ja kas, se kaikki palvelee kahvilaanikin. Yksi hyvä, kaksi hyvää, kaikkien hyvä!
Yksi naapuri auttoi ja kaivoi pienen veto-ojan. Aiemmin hän traktorillaan siirsi sinne rivin juhannusruusujakin. Vielä siitä uupuu kaunis rivistö haapoja. Niitäkin löytyy lähistöltä.
Toinen naapuri kyseli, onko minulla paikkaa, mihin voi joutomaata tuoda. - Onhan minulla, mutta siinä on vielä muutama paju kasvamassa.
Hän tuli traktorilla ja simpsalapim! Alue tuli raivatuksi muutamassa tunnissa ja siihen hän on ajanut omalta pihaltaan tuota ylimääräistä maata. Kuoppainen rommeikko siistiytyi.
Kaikki palvelee kaikkia, kunhan vain hoksaa tai asiat yhteen napsahtaa. Vielä tuolla näkyy kasa hiekkaa ja kasa multaa, joita pikkuhiljaa käytän omiin tarpeisiini. Ja pieni siltakin pitäisi tehdä kahvilaan kulkijoille ojan yli. Taisi tulla minulle lisää ruohoa leikattavaksi, huhhuh!
Ja mitä muuta? Lisää ruusujako? No ainakin se tomaattimökki, jonka pojat lupasivat minulle yhtenä syntymäpäivänä. Milloinkahan sen saan? Odotan... Jonkin kauniin puun voisi tuonne istuttaa.
Oikeastaan tässä samaisen aukion viereisessä kohopenkissä, alimmaisena, on viimeisetkin rippeet poikani kaatamasta risukosta. Sitten olen ajanut siihen joutomaata ja ruoholeikkuujätettä. Olen laittanut kasvamaan kurpitsantaimia. Kokeilen niiden kasvua tuossa kohopenkin päällä. On luvattu hyvää kesää, joten kurpitsatkin voivat päästä hyvään kasvuun.
Mutta siis...mikä kauhea työ tuohon pieneen pellon päähän liittyy! Ja kuinka monitahoinen! Monenlaisia koneita, monia ihmisiä ja hyviä yhteensattumiakin!
Ei regeekään syntynyt yhden ihmisen voimin...
Huh, jopas on kokonaisvaltainen muutos, mutta hyvältä näyttää! Nyt vain mielikuvitus rajana tilan käyttöön. :)
VastaaPoistaOli tosiaan hieno juttu, että sait kahvilan viereen parkkipaikan sun muuta. Joskus onnistuu näinkin mukavasti!
VastaaPoista