Miten erottaa vaaleanpunaiset tarhapimpinellat toisistaan?

Huolimatta ruusujen kevät- ja kesäkärsimyksistä kukinta on ollut kuitenkin jonkinsorttinen. Sen verran, että olen saanut seurata niiden eroavaisuuksia. Jokainen tunnistaa Suomen ruusun eli juhannusruusun, mutta kun mennään vaaleanpunaisimpiin ruusuihin, tunnistaminen voi olla vaikeampi.

Tarhapimpinellat tunnistaa etenkin tiheäpiikkisistä oksistaan ja pienikokoisista tummanvihreistä lehdistään. Niillä on sitkeä juurikasvusto ja ne leviävät kovaa vauhtia. Niillä on myös mustanpuhuvat pienet kiulukat, joita ainakaan en jaksaisi perkata syötäväksi asti. Kauniimmin juhannusruusu kukkii kuivahkossa maassa lannoittamattomana. Se työntyy lattioiden alle ja mitä kummallisimpiin paikkoihin, jopa linnut sitä levittävät. Kaikkein kauniimmin se on minulla kukkinut kellarin katolla. Kuin valkoinen huntu olisi sen päässä. Kaatosade on sen suuri vihollinen, joten kukat nuokahtelevat ruskean puhuvina.

Tässä se on työntynyt liiterin lattian alle ja hirsien raosta iloisesti kurkkaa.

En raskinut sitä poistaa.

Juhannusmorsian eli morsionruusu on saavuttanut juurensa savimaahan asti ja on kasvattanut pensastaan tuuheaksi ja kaunismuotoiseksi. Mutta ne kärsäkkään rontit sitä tuhoavat. Se ei kuitenkaan ehdi joka nuppua tuhota. Avatessaan kukka on pallomaisen suloinen, vaaleanpunainen, mutta vanhetessaan ja kokonaan auetessaan muuttuu melkein valkoiseksi. Tämä ruusu on nk. löytöruusuja.

Papulan ruusu on suloinen. Sen juuret ovat Saksasta, jossa sitä on kutsuttu 'helluntairuusuksi' (ehkä Saksassa kukkiikin helluntain aikaan), joten varmaankin ihan oma lajinsa. Tuo 'papula' sopii hyvin ruusun muodon sanaksi. Se on hyvin pyöreä, monikerroksinen ja kukan muoto kyllä eroaa muista. Olen nyt oppinut kirjatiedoista, että sen tulisi kasvaa puolivarjoisessa ja suojaisessa paikassa. Se ei tykkää suorasta auringosta eikä kaatosateesta, mikä tuhoaa oitis nuo kauniit kukat. Nuppuvaiheessa jopa peitin sitä päivänvarjolla, vaikka eipä tuo aurinko tänä kesänä ole paljoa vaivannut. Sade teki lopun siitäkin ainoasta kukinnasta, joka niin kauniilta näytti.

Ruskelan ruusu on eräs varhaisimmista ostoksistani ruusutarhaani, jo vuodelta 2011. Se on jo oikean kokoinen pensas, mutta myös vattukärsäkkään runtelema. Eräs biologi-oppilas näki siinä myös kaliumin puutetta, kun tarkasteli  vaurioituneita lehtiä. Myönnän, että ruusumaani on liian hapanta. Olen yrittänyt syöttää ruusuille tuhkaa, mutta se ei ehkä riitä. Täytyy antaa tälle kunnon kalkkilannoitus syksyllä. Ruskelan kukat ovat aika suuria ja puolikerrannaisia. Runsasmuotoisia. 

Olen joskus nähnyt Ruuhijärven ruusussakin kukkia, mutta en ole ehtinyt niitä kuvaamaan, kun ne ovat jo menehtyneet. Tämä löytöruusu on kaikkein surkein tästä ryhmästä. Se on kasvanut hitaasti matalana, mutta terveen näköisenä. Tosin se on hyvin tiheäkasvuinen. Näkisin, että sen juuret eivät ole vielä tavoittaneet tervehdyttävää savimaata. Joten tässä kuva vain sen nuppuvaiheesta. Sen lehdet ovat ehkä vähän vaaleampia kuin muiden.

On olemassa bändi nimeltä "Pink". Annetaan sille vuoro!