Kun puutarhaan ei vielä pääse tonkimaan, täytyy tonkia jotain muuta.
Jokin aika sitten tongin villalankalaatikkoa, jonne on vuosien myötä kertynyt kaikenlaista lankajämää. Kun olen sota-ajan jälkeen syntynyt, jolloin kaikki käytettiin uusiksi, en voinut näitäkään jämiä noin vain nakata pois. Ja koska en voi katsoa Tv:tä ilman, että käsissä olisi jotain näpräämistä, olen kutonut ja osin virkannut tällaisia palasia, joista aion luoda itselleni aika persoonallisen villatakin. Syntysköhän noista sellaista? Tai päiväpeitto?
Toinen tonkimispaikka on ulkorakennuksessa oleva vanha hevostalli, jonne on kertynyt laatikoita ja kaikenlaista syrjään laitettua. Yksi laatikko on täynnä puuleluja, poikieni lapsuudesta; osa lahjaksi saatua tehdastuotetta, osa heidän itsensä koulussa puukäsitöissä värkkäämää. Nyt toin ne kaikki sieltä kylpyhuoneeseen, missä harjan kanssa pelkällä vedellä ne kaikki putsasin pölystä. Lämpimän saunan lauteille ne laitoin kuivumaan. Mitäs minä näillä teen?
Tottakai niitä on säästetty mielessä ja toiveessa lapsenlapset. Pojantytärtä eivät oikein autot kiinnosta, prinsessat kylläkin.
Pojilla oli ala-asteella oikein pätevä puuveistosta itsekin kiinnostunut opettaja. Niinpä virisi kylällä ajatus ensi kevään myyjäisiin laittaa niistä näyttely liikuntahallin tiloihin. Siksikin kaivoin noita nyt esiin. Puulelut ovat kestäviä, ei mitään vauriota niistä löytynyt, vaikka kylmissä ja kosteissa tiloissa ovat olleet. Junaradastakin on osat tallella. Vain hullu laittaisi ne polttopuuksi!!
Vanhan korinkin löysin ja ajattelin kunnostaa, vaikka se onkin vain markkinatuotetta. Ei läheskään niin hyvää tekoa kuin olen nähnyt vanhojen talojen vintillä käsin tehtyjä pärekoreja.
Taidan laittaa osan esille kahvilaani, jotta lapset voivat niillä leikkiä. Ja ne ovat ihan kauniita katseltavaksikin. Varsinkin tuo iso vanha puinen juna vaunuineen.Onkohan tuollaisia enää myynnissäkään?
Nuo puulelut on tosi upeita, ne kannattaa kyllä pistää esille.
VastaaPoistavarmasti noista paloista tulee hauska villatakki.
On todella upeita leluja. Esille vaan, varmasti lapset tykkää.
VastaaPoistaMinun pojallakin ollut tuollainen rata..hmm taitaa olla tallessa vintillä.
Älä ihmeessä hävitä vanhoja puuleluja, vaan mieluummin vaikka näytille. Puulelut kestävät leikkiä. Meidän tytär halusi myydä kirpparilla valtaosan leluistaan teini-ikäisenä. Nyt harmittaa, että annoin hänen niin tehdä. Kyllä niille säilytystilaa olisi löytynyt. Lapsenlapsia ei ole tullut, eikä ole näköpiirissäkään. Leikkijöitä on kuitenkin kyläillyt ja leluilla olisi ollut käyttöä.
VastaaPoistaVoi hyvät hyssykät! Minunhan on vaikea loupua mistään vanhasta. Kas kun ei ole poikien ensimmäisiä tossuja tallettanut. Katselin netistä ja tulkitsin, että Jukka-lelun isoa junaa ei enää tehdä. Huuto-netissä näin myytävänä. Eiköhän nuo ole perintöleluja siis! Brion junarataa vissiin myydään vieläkin.
VastaaPoistaBrion junarataa on minunkin käsityksen mukaan vielä saatavilla. Hienoja puuaarteita olet löytänyt. Ne kannattaa kyllä säilyttää tai harkita tarkkaan mitä niillä tekee, ei tosiaan polttopuuksi! Näyttely kuulostaa hyvältä ja kiehtovalta.
VastaaPoistaMinullakin oli lanka puumi, tein patalappuja. Nyt on meneillään kahvipussiaskartelu. Sormenpäät vain ei meinaa kestää.
VastaaPoistaVielä vähän aikaa niin päästään kukkahommiin.
Lisa