Vielä yksi mielenkiintoinen löytöruusu:
Tarhassani
on myös löytöruusu nimeltänsä Rosa 'Alavanhovi'. Sitä
ruusua on nimitetty myös 'Lapsenruusuksi'. Kun kerron ruusun
tarinaa, ymmärrämme pian miksi ruusua kutsuttiin lapsenruusuksi.
Lähden
ruusun matkassa sen löytöpaikkaan Kuopioon. Kuopiossa on ollut
kartano Alavanhovi. Kauniista rakennuksesta ei nähtävästi ole
muuta jäljellä kuin vanhoja valokuvia, muistoja ja ruusu.
Aivan
liikutuin, kun selasin netistä tarinaa tästä kartanosta. Tarinaa
kartanosta ei sieltä paljoa löydy, mutta se paikka, missä tuo
kartano on sijainnut, tuli minulle tutuksi, kun kiersin ruusumatkaani
E-Suomessa. Sieltä suunnistin kotiin Kuopion kautta. Tapaisin
siellä myös erään blogiystäväni. Teimme treffit Valkeisen
rannalle, mihin Kuopion kaupunki oli rakentanut kauniin ruusutarhan
ryhmäruusuista. Niillä olikin oivallinen paikka siinä pienen
järven rinteellä ja juuri vierailuni aikana ne kukkivat
kauneimmillaan. Istuimme pitkään siellä jutellen ystäväni kanssa
ruusuja ihaillen. Enpä silloin arvannut missä paikassa istuin, ja
että sieltä paikasta olisi kotoisin tämän minunkin tarhaani
istuttamani ruusu alavanhovi.
Oulujoen
taimitarhalla on ruusuista paljon tietäviä ihmisiä. Kun heillä
vain on aikaa jutella, tulee ilmi monenlaista ruusuasiaa. Juttelimme
erään puutarhurin kanssa villiruusuista ja siitä millaisia
muunnoksia niissä voi olla. Silloin hän veti esiin juuri
'Alavanhovi-ruusun', jonka hän ajatteli kehkeytyneen juuri
jonkinlaisena metsäruusumuunnoksena kerrannaisine ruusunlehtineen.
Innostuin oitis ruususta ja toin sen tarhaani.
Nyt
vasta tutustuin siihen syvemmin. 'Syvemmin' tarkoittaa. että haluan tietää ruusun historiasta, alkuperästä ja siihen liittyvistä
tarinoista. Ne tarinat voisivat viedä hyvinkin värikkääseen
historiaan, mutta valitettavasti puutarhamuistiinpanoja ei yleensä
kirjoitettu ylös ja kaikki muukin katoaa jonnekin havinaan. Voi vain
kuvitella.
Tuon
nykyisen Valkeisen järven ruusutarhan takana seisoo kirkko, Alavan
kirkko, jota joku sanoi rumilukseksi tarkoittaen verrata sitä siihen
kauniiseen vanhaan kartanorakennukseen, joka kantoi Alavanhovin (myös
Väänälän hovin) nimeä. Siitä on kauniita valokuvia. Kartanoon
kuului osa Valkeisen järveä, minkä rannalla sijaitsi saunarakennus
ja lähde.
Siellä
puutarhassako kukki tämä kaunis ruusu?
Kukoistava
kartanoaikakausi loppui 1900-luvun puolivälissä. 1950-1960 siinä pidettiin
lastenkotia. Itse rakennus purettiin 1968.
Noihin
aikoihin ruusu ehkä kantoi nimeä 'Lapsenruusu'. Voin vain kuvitella
kodin lapsia, kun he näkivät ruusun kukassa. Kuinkahan moni lapsi
istui sen tuoksun äärellä ja uneksi kauniista asioista?
Nyt
tulkitsen ruusun tarinaa siltä tasolta, että yleensä kartanon
puutarhoissa kasvoi oudompiakin kasveja. Tämän ruusun muistellaan
kulkeutuneen Kuopioon Venäjältä. Vaikka Anneli Hannus vuonna 1989
huomasi tämän kauniin ruusun Kuopion Mäntyrinteen
perhetukikeskuksen pihamaalla, otaksun, että se on lähtöisin juuri
Valkeisen rannalta, koska sille oli silloin ehdotettu nimeä
'Alavanhovi' sen löytöpaikan mukaan. Mutta nimi 'lapsenruusu' on
myös kaunis, jos kuvittelen, että ruusu on lastenkotia muutettaessa
toiseen paikkaan, Mäntyrinteeseen, tullut lasten mukana sinnekin.
Tämän
ruusun kukat ovat kauniita ja erikoisia marmorointikuvioinnin vuoksi.
Pensas tekee paljon juurivesoja, ja kun se kasvaa ihan omassa
paikassaan, näin saa tapahtuakin. Pieniä lapsenruusuja tai
ruusunlapsia toivon lisää.
Kiitos, itse sain viime kesän turneella kotiin tuomiseksi Alavanhovin. Hyvää ystävänpäivää sinulle <3
VastaaPoistaSamoin sinulle, Ruusunmekko!
PoistaHei! Löysin sattumoisin tämän sivun, kun selasin netistä Alavan Hovia koskevia artikkeleita. Ruusun alkuperästä en tiedä minäkään, mutta mieleeni juolahti, että isotätini, joka asui tuossa kartanossa aikoinaan, oli luonnonhistorian opettajana Kuopiossa ja kerrotaan, että hän oli tehnyt useita opintomatkoja kasvitieteellisiin puutarhoihin ulkomaille. Hän harrasti valokuvausta, kuvaten ilmeisen mielellään myös luontoa ja kasveja. Liitän tähän oheen linkin tekemääni videoon, jossa on hänen ottamiaan kuvia Alavalta, joskaan ruusuja en onnistunut valitettavasti noista kuvista löytämään. https://www.youtube.com/watch?v=5V7DLWp9jSA terveisin Leena V.
VastaaPoistaVoi miten ihana video!! Suorastaan liikutuin sitä katsellessani. Isotätisi tuli niin likelle siinä. Ihmettelinkin aikoinani, kun etsin tietoa Alavanhovista, että sitä oli niin vähän. Toivottavasti tällaista videota arvostetaan ja laitetaan historiallisena dokumenttina talteen. Tuosta kertomastasi tuli mieleen, olisiko isotätisi tuonut tuon ruusuntaimen jostakin, oli ihastunut siihen. Usein sitten tällaiset vieraat lajit ottavat oman muotonsa, jopa mutaation joutueessaan vieraisiin olosuhteisiin tai risteytyvät muun ruusun kanssa. Ruusujen maailmoista löytyy niin ihani tarinoita. Olen kirjoittanut niiden tarinoita sellaisessa kevyemmässä muodossa kahdessa kirjasessani Ruusutarhan tarinoita osa 1 ja osa 2, kolmattakin kirjoitteln kanadalaisista ja ranskalaisista ruusuista. Täällä pohjoisessa, vyöhykkeellä v, selviytyvät herkemmätkin ruusut nykyään. Kiitos sinulle tosi paljon, olipa ihana lahja!!! Ilman kysymystä lainaan tämän linkin piristykseksi eräälle vanhan arvon tuntemalle ruusuihmiselle, jonka mies on vasta kuollut ja on tämä surullinen aika. Hänelläkin on Alavanhovi-ruusu puutarhassaan. Ps. Voi että minä tykkään noista vanhoista mustavalkoisista kuvista!
VastaaPoistaKiitos itsellesi!
VastaaPoistat. Leena