lauantai 21. toukokuuta 2016

Karhuja pihassa!

Tuo otsikko ehkä voisi kuvata pelottavalla tavalla muutakin, mutta minä olen hihkunut ja silmiäni vain pyöritellyt.

Voitte ehkä arvatakin. 

Kävi niin, että tiedän erään kansantaiteilijan, joka moottorisahalla pyöräyttelee sellaisia vähän krouveja puupatsaita ja on eri toten ihastunut karhuihin. Kysyinkin kautta rantain, että onko hänellä niitä vielä jäljellä. Mielelläni laittaisin niitä ruusujen joukkoon näytteille. Sain viestin, että ne ovat jo kaikki maailman turuilla.

Päätimme poikani kanssa kutsua tytärpuoleni Soilen ja hänen miehensä Osmon kesäretkelle Sokeritoppakivelle. He tulivatkin pihaan peräkärryn kanssa. Ja lavalla makasi NELJÄ KARHUA!!


Kylläpäs minä ihastuin! Pidän nimittäin kansantaiteesta. Sellaisesta, joka on tehty ihan itseoppimalla taidolla ja rohkeudella. Niistä usein heijastuu jokin mystinen persoonallisuus, joka tuo hymyä huuleen. 

Yksi karhuista oli iso JÄÄKARHU. Ja tiesin heti sille paikan tekijän toiveen mukaisesti. Se on pienen lammen rannalla, jossa taustalla on synkeä kuusimetsä. Valkoinen ääriviiva tulee hyvin esiin siinä. Ja tiesin myös heti, mikä viesti tuolla karhulla on. Sulaneet jäälautat! Ilmaston muutosvaara! Sitä tämä karhu tuli pihalleni kertomaan. 

 




Kolme muuta karhua ymmärsin ihan omaksi perheekseen. Tosin nyt kun lähemmin niihin olen tutustunut, niin tuo isopäinen on selvästi vanha vaari, viisas ja rauhallinen. Vieressä on hänen tyttärensä, norja ja valpas. Ja sitten on tyttären poika, pikku-karhu, joka vähän arkana ja suukin mutruna katselee ruusutarhaa. 

Asetin ne tuonne rugosa-ruusujen joukkoon. Ruskeat karhut tulevat mukavasti esiin punaisten rugosa-ruusujen joukossa. Nyt kun katselen kuvaa, niin ehkä kuitenkin siirrän tuo isopäisen isoisän johonkin ihan omalle paikalleen ja jätän tyttären huostamaan pikku-karhua. Ihania nuo ovat, lähteneet kävelylle ruusutarhaan. Oikeastaan Kultakutri nyt enää uupuu! 

Retki keväiseen metsään oli kamalan mukava, mutta minulle vielä mukavempia olivat nuo uudet karhuystävät! Ne tuovat uutta merkitystä villiin puutarhaani. Kiitos Soilelle ja Osmolle ja suurkiitos Pentti Ylikuljulle, karhujen luojille!!


8 kommenttia:

  1. Mikähän kommenttien laitossa on vika, kun ei onnistu? Kokeilen omaani tässä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, ainakin Kurjenkello on päässyt kommentoimaan. Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  3. Puutarhapatsaita - sulle karhuja ja mulle Gargoyle. Sun on paremmat... :D

    VastaaPoista
  4. Hienoja karhuja! Kokeilen tätä kommentointia Firefoxin kautta, Chrome ei onnistunut.

    VastaaPoista
  5. Minäkin kirjoitin kolmeen kertaan chromella, nyt firefoxsilla, onnistuisikohan
    Jyhkeitä karhuja, moderneja ja niin erilaisia kuin näkemäni muut näköispatsaat.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!