perjantai 28. lokakuuta 2011

Sitominen pajuaidassa

Laitanpa tänne kokemuspohjaani uudesta aiheestani 'Pajuaita'. Itsekin olen täysin aloittelija. Joten neuvoja otan mielelläni vastaan.

Nyt kun teen aitaa, ei pajun tarvitse paljoa taipua, vaan olla ihan ittellään. Nyt tarvitaan tuhdimpaa vartta, mitä nyt noita oinaan sarvia taivuttelen kesymmäksi. 
Enhän voinut olla menemättä ulos ja kokeilematta taas tuota alkua. Mietin ja kokeilin moneen kertaan sitomista, purin ja kokeilin uudestaan ennen kuin löysin mieleiseni solmimistavan. Ensinnäkin huomasin, että eihän minun noita keppejä tarvitse edes alunperin mittailla. Sahaan kaikki saman kokoiseksi ja sitten muotoilen kaaren oksasaksilla. Toivottavasti ne leikkaa paksumpaakin oksaa. Tai sitten pitää hankkia vahvemmat oksasakset. Nyt sahailin niitä eri mittaisiksi, mutta turhaa hommaa tein.


Toinen seikka minkä huomasin, että sitoessani oksia, on hyvä laittaa jokin lauta maahan niiden alle, jotta tulevat siinä hyvin tuetuksi. Sitten otan laudan pois, joten oksille jää pieni ilmarako. On nimittäin tarkoitus, että tuosta aidan vierestä voi kävellä. Leikkaan nurmikon siitä niin kauan kun ruusupensailta voin. Sitten myöhemmin aita toimii ruusunoksien ja kukkien tukijana ja luulenpa ettei siinä enää sitten kävellä. Mutta aluksi ainakin voin trimmerillä saada nätisti myös aidan alta nurmikkoa pois. 

Kolmanneksi, kyllä humalanaru kannattaa käydä läpi hieromalla sitä ja jos on kuivaa niin myös liottaa. Mutta kyllä se ihmeen sitkeetä ainesta on. Jopa yhdistämiseen kaksoissolmunteko sujui hyvin, kun pehmensin vähän päitä. Ainakin se on kauniimpaa kuin joku oikea naru tai mukavampaa käsissä kuin rautalanka. Tosi hyvä juttu!


Sidoin aitaa siten, että joka toinen oksa oli poikkipuun takana, joka toinen edessä. Joten kun sidoin oksaa kiinni, punoin ristiin joka kierroksella. Oksan edellä ristiin, poikkipuun alta ristiin, toisen oksan takana ristiin, poikkipuun päältä ristiin jne. Näin siitä tulee pitävä ja kauniskin. Alkuun pujotin keskeltä taitetun humalanarun Oinaan kaulan kautta. 
Nyt huomaan, että olen laittanut oksat liian harvaan. Kiristän ne sitten myöhemmin vähän lähemmäs toisiaan, kun ensin olen tehnyt toisen 'oinaan' seuraavan tolpan ympärille, ehkä vähän matalamman. Alhaalla toimin samoin tavoin.

Eiköhän siitä hyvä tule. Valitettavasti työni nyt jää vähän lojumaan, kun lähden matkalle. Mutta jatkan sitten.
Mukava, jos joku toinenkin innostuu. Eikös nyt olekin askartelun aika!

Olisin niin kovasti skorpiomaiseen (astrologisesti minussa on sitä paljon ja nyt on ollaan kaikki kosmisten skorpioni-tähtikuvoiden vaikuttamina) tyyliini halunnut kuunnella Sibeliuksen Ristilukin, mutta sitä ei youtubesta löytynyt. Olen vain hyvin lukkimaisella tuulella, mistä lie johtuu... Ehkä on aika miettiä syntyjä syviä. Sanat löysin kumminkin joten laitan ne tähän talteen. Ja kun minulle on musiikki ja tanssi tärkeää, niin tässäkin mennään ristiin...

Teksti googlesta:
Sibelius sävelsi musiikin ystävänsä, ruotsalaisen kirjailija Adolf Paulin (1863 - 1943) näytelmään Kung Kristian II (Kuningas Kristian II), jonka ensiesitys oli 1898 (arvatenkin ruotsiksi).

Yksi suomenkielinen sanoitus on Armas Einar Leopold Lönnbohmin (Eino Leino, 1878 - 1926) kynästä. Se ei ole se, mitä kuulee laulettavan. Eikan suomennos tässä:

Ristilukin laulu

Aho vihreä paahteessa auringon
salon harhaisan helmassa on,
siell' istuvi lukki niin musta kuin yö,
vain vaaninta häijyllä työ.
Kas, auringon välkkeitä väijyvi tuo,
ne kelmeiksi kehrää ja verkon hän luo
niin voimallisen,
ah, niin kevyen,
min silmuihin sielut hän pauloo ja lyö
ja kiusaa ja surmaa ja syö.
Ja valkeus ja päivä niin valjuksi käy,
yli maailman yö pimentäy,
siell' ihmiset sieluttomat haparoi,
mut toimehen tulla he voi.

Yö heistä on kirkas kuin huomenen koi,
mut huomen jos koitti, se yönpelon toi,
he aaveilevat,
he haaveilevat
kuin henkensä vankka ja valtava ois,
ja hukkuvat, nukkuvat pois.
Mut lukki se kehrää ja tummuvi maa;
ei sielua yhtä hän saa,
halk' aikojen astuu se seppelepäin,
käy urholta urholle näin,
se valtikan heille ja herruuden suo
ja voiton ja herjan ja kuoleman tuo
ja tuskan ja yön
vuoks sankarityön,
kaikk' kamppailevat lukinlangoissa nuo,
ja kaikilta hurmeen hän juo.

5 kommenttia:

  1. Se on se mestarikutoja Arachne (päihitti Pallaksen kudonnassa ja taiottiin hämähäkiksi)
    nyt 4 astetta Neitsyttä ja sekstiilissä Aurinko 4 Skorpioniin.

    Heinäkuun blogissani Harmoniaa oli kuva kiviaidan päälle tehdystä aidasta ja siinä sidonta halkaistulla närevitaksella. Tehty perinteiseen tapaan museomaisemissa.
    Kannattaa sitoa niin tiukkaan kuin sielu sietää, koskapa nuo pajut kuivuessaan ravistuvat ja sidos heltiää löysemmäksi.
    Ja jos ruusuja istutat lähelle aitaa niin kata jollain se aitan alustakin, kuorikatteella tai jollain, ettei se heinä karkaa ruusujen juurelle. Se on pahin ruusun tappaja. Ja ennkoimalla pääset vähemmällä työllä jatkossa.

    VastaaPoista
  2. Vai sellainen kutoja oli Arachne, hämähäkki. Nyt siis pitää olla tarkka, hyvä kun en kiireellä alkanut enempää. Kutomiseen tarvitaan ajatus, keskittyminen ja tarkkuus.

    Ruusut ovat vielä aika kaukana aidasta, vielä niin pieniä. Etupäässä istutan sen eteen, eli ruusujen väliin liljoja, jotka samalla aita tukee. Mutta kiitos vinkistä.Kuorikate olisikin hyvä, sillä se millä katoin ruusujen juuria, voi olla liian tuoretta ja kuten eräs ystäväni varoitti, voi aiheuttaa sienikasvustoa tai hometta. Joten siirränkin keväällä sen pois ruusunjuurilta ja katan aidan juuren.

    VastaaPoista
  3. Mukava, kun pääsit jo hyvin alkuun. Vanha viisaus pitää paikkansa: työ tekijäänsä neuvoo. Kävin kirjastossa,mukaan lähti pajukirja ja kirja, jossa on riukuaidan ohjeet, siis perinteisen sellaisen. Saatiin heinänseipäitä aitaa varten. Hyvää matkaa, terveisiä siskolle. tv Rauni

    VastaaPoista
  4. Myöhemmin... vaikka tässä aloittelin humalanvarrella, myöhemmin kun niitä keräsin ja sitten liottelin, huomasin, että ne ovat vesisäässä aika heppasia. Eikä minulla ollut niitä riittävästi. Joten päädyin rautalankaan, aika ohueen sellaiseen, joten sekään ei kestä varmaan monia vuosia. Mutta tarkoitus olikin tukea ensi alkuun pensaita ja olla piristävänä ja elävänä ovana puutarhaa.

    Siis jännä nähdä, kuinka monta vuotta tuo tuossa kestää.

    VastaaPoista