keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Ovi

Ovi on ihana suomenkielen sana. Lyhyt ja ytimekäs! Ja kuinka tärkeä! Siitä pääsee ulos maailmaan ja sisään ihmisen tai perheen elämään. Sisään ja ulos!

On miljoonanlaisia ovia. Salaperäisiäkin ovia. Yllätyksiä.

Kuusi vuotta sitten järisytti tätä taloa sädesienen löytö yhdestä talon kamareista. Paikka löytyi vaatekaapin alta,  kämmenen kokoinen läiskä, joka oli syntynyt kuumavesipatterista vuotaneesta vedestä, valunut salakavalasti lattialistaa pitkin. Kukaan ei sitä huomannut, ennen kuin alkoi haista.

Siitä syntyi kauhea remontti. Koko huoneen sisältö poltettiin roviolla lattioita, kattolautoja ja seinälevyjä myöten. Koko talon huoneissa käytettiin otsonointikonetta. Luulin, että menetän kodin. Selvittiin. Poika alotti tässä remontin tehdäkseen siitä perheelleen itsenäs näköisen huoneen. Mutta remontti jäi vähän kesken. Se tuli asuttavaan kuntoon, mutta aina löytyi muuta kiireellisempää hommaa. 

Kun aikani odottelin sen viimeistelyä, tartuin itse hommiin. Sain omia loppuremontin senkin vuoksi, että aiomme vaihtaa huoneita. Tuo viileä, varjoisa nurkkahuone sopii hyvin työhuoneekseni. Ja pojan perhe saa käyttöönsä minun nykyisen aurinkoisen työhuoneen. 

Remontin alkuaikoina löytyikin yllättäen yksi ylimääräinen ovi. Siitä on hiottu vanhat maalit pois, ja huomattiin, ettei se mikään ensiluokkainen peiliovi ollutkaan. Nyt minulla oli maalinjäämiä, jotka halusin kuluttaa loppuun. Ensimmäiseksi pohjamaalasin oven. Ihastuin. Taisin taas saada uusia taulunpohjia!! Alla olevat kuvat ovat sisäeteisestä, jossa myös olemme paljastaneet vanhat hirret.

Pohjamaalattu
Käytin vihreää sisustusmaalia sekoittaen sitä
valkoisen kanssa ja sain peiliovelle ominaisen 
kuvioinnin. Siinä pitää maalata osa
kerrallaan, joten yhtäkkiä se ei synny. Kun
vain nyt löytäisin sopivat ovenpielet. Komusin 
navetanvinttiä, mutta sopivia ei vielä löytynyt.


Tuossa on nuo neliöt kuin taulunpohjana. Aion todellakin vähän taiteilla. Pojantytär varasi jo itselleen tuon alapeilin. Keskelle tekisi mieli tehdä jokin mandala ja ylös ottaa mallia jostakin vanhasta ovipeilikuviosta. Ajattelin, että eteisessä voisi olla jotakin hauskaa.

Alhaalla on ovi kuvattu tulevasta työhuoneestani päin. Tuo harmaa on oikeastaan vihreän harmaata, samaa maalia vähän murrettuna valkoisella kuin tuo pönttöuunikin. Pönttöuunin taustalla olevan tiilimuurin maalasin valkoiseksi myös. Mutta tässä huoneessa en lähde ovea enää taiteilemaan. Rauhoitan sen tällaiseksi. 

 
Taidan viihtyä tässä uudessa kamarissani. Täälläkin jätettiin hirret paljaaksi. Pohjoisen puolen seinät ulkona vuorattiin luonnontuotteilla ja laudoitus uusittiin. Hirret todettiin siellä hyviksi. Vanha js luonnollinen elävä puu jotenkin minua viehättää. 


Joten pieniä muuttopuuhia tiedossa joulun jälkeen!

Vuorossa M-kirjain:

Michael Jackson - Beat it!

4 kommenttia:

  1. Minulla olisi pari vanhaa peiliovea kans talven mittaa kunnostettaviksi. Yhden sain viime talvena laitettua. Vanhassa talossa on aina jotain pientä puuhasteltavaa. Talvella sellaiseen on aikaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se puuhastelu on mukavaakin. Eikä kaiken tarvitse olla tiptop steriiliä. Viihdyn talossa joka elää omaa elämäänsä, olkoonkin joku nurkka vähän kallellaan. Niinhän on ihminenkin samanlainen.

      Poista
  2. Hyvä, että selätitte sädesienen ja koti säilyi. Jään odottelemaan ovitaulujasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pitäähän niistä laittaa joskus juttua blogiin. 7-vuotias Malena aikoo maalata alimmaiseen keijun. Niinpä tietenkin.

      Poista

Olen iloinen kommenteista!