Kevätpakkasen taidetta

Ihanan auringon alla olen kulkenut ja katsellut luonnon jäätaidekokoelmaa kamerani kanssa.

Naapurissa tätä varjeltiin varjostamalla tämä auringolta.

Tip, tip! En onnistunut saamaan kuvaan tippuvaa pisaraa.

Tein porraseteen jääaidan katolta roikkuvista puikoista.

Saara Aalto ja Toiveeni tää

Hyvää Pääsiäistä 2013!

Me rakennettiin pääsiäistä kohta kolme vuotta täyttävän Malenan kanssa tositarkkuudella. Lumikengät (tosin pienemmän jalan alla kantoi hanki) jalassa haettiin pajunkissoja, koristeltiin ne höyhenin ja kiiltävän paperin kera.

Tässä blogini vuosi sitten, jolloin kerroin pääsiäismunien käytöstä eri maissa. 

Tästä videosta Malenakin varmaan tykkäisi! Hänellä on just samanlainen pöllö kotona.

Tummanpunaiset pimpinellat

Edelleen jatkan pimpinellaruusuista. Vähän päänvaivaa minulle tuottaa kuitenkin niistä käytetty ryhmänimitys 'spinosissima'. Olen ymmärtänyt että se on uudenlainen nimitys pimpinellaruusuille. Mutta mistä ihmeestä tuollainen sana kuin 'spinosissima'? Ehkä se jossain vaiheessa vielä minulle selviää.

Nyt tulee ruusukansiooni tarina Tove Jansson-ruususta. Tove Jansson on tytär kahdelle muulle ruusulle, nimittäin 'Poppiukselle' ja 'Red Nellylle'. Ja mistä voimme ylpeillä, että Tove Jansson on täysin suomalaisen ruusujalostuksen tulos! Tässä enemmän tietoa siitä.

Mutta ensin pikkuisen Red Nellystä, joka on väritykseltään suosittu ruusulajike eteläisemmässä osassa Suomea. Red Nellyn alkuperälajike on nähtävästi Single Cherry. Saksalainen ruusunjalostaja Kordes toi sen markkinoille 1930-luvulla. Tämä ruusulajike eroaa helposti muista, sillä sen kukinnassa on harmahtava ulkosivu, muuten se loistaa tummanpunaisena. Kuva Parhalahdenpuutarhayhdistyksen sivustolta.

Tove Jansson on ensimmäinen lahjaruusu puutarhassani ja siksi hyvin mieleenpainuva. Toven Muumit eivät kuuluneet minun lapsuuteeni, mutta ovat pojantyttäreni mieliluomuksia. Hänen kanssaan nyt niihin tutustun.

Itse ruusu kärsi puutarhassani kaikkien pimpinellojen kera itikoista ja liiasta märkyydestä ja kukki huonosti. Joten pikkuisen huolissani olen tästä pensaasta, joka nyt kesällä tulee kaksivuotiaaksi. Tässä sitä ihastelin.

"Tove Jansson-ruusu, Rosa pimpinelia-ryhmä

 Tove Jansson on risteytys Poppius-ruususta ja Red Nellystä. Se syntyi suomalalaisen ruusunkasvattaja Peter Joyn kotipihassa 1990 kasvattaja on suomalainen Peter Joy. Myöhemmin taimi siirrettiin tutkittavaksi Viikin puutarhaan, missä se sulostutti ensikukinnallaan 1993. Alussa kukan nimeksi annettiin Miriam Makeba, sittemmin kirjailijan oikeudenomistajat hyväksyivät nimityksen Tove Janssonin kunniaksi. Uskon, että ruusu kauneudessaan ja kestävyydessään leviää Muumi-kirjojensa tavoin maailmalle. Lajissaan siitä tuli kestävämpi kuin äidistään Red Nellystä ja se on kestänyt talvet täällä pohjoisemmassakin. Toven väritys on samenttisen tummanpunainen. Runsaskukkaisena olen sitä ihaillut Oulujoen varressa Matti Kuljun ruusutarhassa. 

Sain ruusun lahjaksi työtovereiltani Tikkalan koululta, jotka toivottivat onnea uuteen rooliini puutarhurina jäädessäni eläkkeelle varsinaisesta ammatistani. Kaunis potku uudelle aloitukselle! Tummanpunainen on voimaannuttava väri.

Tove on kaunis jo keväällä sirkkalehtien kanssa voimaa ja iloa uhkuavan tummanpunaisen vartensa ansiosta.

Se on kaunis pysty pensas ja kukkii vanhoissa edellisen vuoden varsissa. Olenkin siitä vähän huolissani, jotta saanko sitä ihailla tulevana kesänä omassa puutarhassani, koska jouduin leikkaamaan vaurioituneita oksia pois. Kukinta-aika on kesäkuun loppupuolella. "

Tarkoituksenani on kesän aikana itse piirtää ja värittää kuvat suoraan luonnosta ja lisätä ne ruusukansioni sivuille. Haaste, jossa voi olla esteenä aika ja sää. Voin myös ottaa perempia kuvia.

Tämä soi tuvassani aina kun pikku 'Ruusunnuppuni' täällä vierailee.  Kiitos Ihana Tove, mitä meille loit!

Kevään haasteita

Katselin pihaani lumen keskeltä jo sillä silmällä, että tuo ja tuo pitäisi...

Että tuon ja tuon tahtoisin tehdä...

Jos ehtisin tuon ja tuon...

Tuon ja tuonkin haluaisin valmiiksi...

Että, jotta, kun, jos, vaikka jne....Ei nuo partikkelit ihan tuossa järjestyksessä menneet, mutta liian paljon niitä tulee käytettyä. Ja niitä -ISI- juttuja.

Yritän heittää ne tähän nettipaperille objekteiksi, jotta ne paremmin käynnistyisivät keväällä.

Uusi ja lämpöeristetty pohjoisen seinä talossa. Uusi eteinen.

Mutta työtä vielä olisi. Sain lahjaksi käytetyt mutta hyvät ikkunat. Rappaa ne ja maalaa! Saisin ovenkin lahjaksi. Ihania lahjoja, mutta osaanko ne laittaa paikoilleen?

Toki ei mukavampaa auringonlaskupaikkaa ole kuin istua tuossa iltapalalla.

Porrasetu on vielä suunnittelematta. Kukkia?

Mitä vielä?

Navetan päässä on toinenkin aitta ja jopa aitan vinttikin.

Täynnä tavaraa. Rompetta. Käyttökelpoistakin!

Siihen on ihan pakko ensi kesäksi saada pieni Kirppis.

Ruusumuorin Kesäkirppis!

Olkkala-ruusupensaan vierelle. Parempi ennen kuin itse ruusu valtaa tuon koko edustan. Niinkin voi käydä!

Ainoa mitä tuonne tarttis tehdä, niin saada sähköt ja sähkövalo. Aitta on ikkunaton.

Apua varmaan pitää lähteä hakemaan.

Tässä on vanha pihasauna. Kissan ranskalaiset portaat menevät ylös, missä vanhat kissat mielellään nukkuivat kesäaikaan, varjossa ja maisemia tähyillen. Kolmen kissan muotokuvat edelleenkin savitöinä tuossa ikkunan vieressä. Huomaan, että yläikkuna tarvitsee ikkunapielet ja varmaan ristikotkin, jotta kissoilla olisi turvallisempaa siellä olla.

Tästä tulee nyt puutarhavajani, jossa olisi kaikki ruukkuni, purnukkani ja puutarhavälineeni. Kesken vielä. 

Takana on iso pino vanhoja heinäseipäitä, joista on tarkoitus tehdä aita isojen ritarikukkien tueksi savusaunan eteen.

Mites se onnistuis Metsätontulla?

Tässäpä se Ruusumuorin Kesäkahvila, viihdytti jo mukavasti viime kesänä. Haaveilen tuohon oikealle puolelle etelää kohden patiota tai perkolaa. Tuonne viereen istuttaisin Flammendanz-köynnösruusun, ihan kokeeksi. Ja jotain muutakin... 

Tuossa on edessä oikealla koivu, vähän jo kuivan käppyrä. Kopsautin sitä kirveen kannalla ja kuulosti vähän pehmeältä. Miten ihmeessä saisin sen maahan ennen kuin joku myrsky sen kaataa? Ja nuo vanhat eteisen raput. Poika sanoi, että ne ovat kamalan näköiset tuossa. No jaa...hassut ne minun mielestäni ovat. Hyvä paikka laittaa kukkia ja muuta. Eihän tämä elämä niin vakavaa ole!

Ja vintillä olisi ihan nätti kesähuone, mutta... monta kertaa olen tuon tavaran ääreen pysähtynyt ja sitten kääntänyt selkäni kuin kissa huonolle ruoalle jalkaa vipottaen. Hm...

Ja monta, monta muuta juttua, joista idea, mielikuva, haave jne...

Eikö se ole niin, että ensin ajatus? Sitten sana. Ja sanasta teko? Saas nähdä miten Metsätontun käy?

Miten käy Ruusumuorin? Aika hauskoja nämä roolit. Metsätontun ruusutarhasta puhun sen vuoksi, että 'tontulla' voi käydä hassustikin, epäonnistuakin. Yritystä kuitenkin on. Ruusumuori kuulostaa vähän jo muutenkin hassahtavalta ja vanhaltakin, ettei siltäkään ihan priimaa voi odottaa. Elämää kuitenkin kaikki!

Tulipahan Irwin Goodman mieleen! Vain elämää ei sen enempää...
Tämä tarjoilijatyttö se kerran istui Irwinin polvellakin muuten!

Kukkia Minna Canthille!!

Minna Canth on syntynyt juuri Kalojen ja Oinaan rajamailla. Uskon että Merkurius oli hänellä kuitenkin jo Oinaassa, enkä ihmettele jos Mars-planeetta myös.

Sydän täynnä vanhaa arvoa ja myötätuntoa varsinkin kanssasisariaan kohtaan ja samalla valtava tarve tehdä ja alkuun saattaa jotakin heidän hyväkseen. Ja senhän Minna teki! Hän loi pohjaa kaikille suomalaisille naisille kasvaa ja kehittää itseään, tulla siksi vahvaksi ja tasa-arvoiseksi naiseksi jota nyt olemme; itsetietoisia ja itseä arvostavia. Vai olemmeko?

Itselleni ostin näitä kauniita tulppaaneja, joista hehkuu jonkinlainen Oinas-tulen energia. Varmaan Minnakin olisi näistä tykännyt.

Oodi Minna Canthille! Vepsäläinen

Mihin vie ihan oikea latu?

 Nämä päivät ovat olleet loistavia hiihtopäiviä! Olen hiihdellyt ihan lähimetsissä, aina vähän eri suuntiin siellä missä olen tavannut metsäteitä, maasturireittejä tai muita latuja.

Yksi päivä löysin ihan oikean ladun. Nimitän oikeaksi laduksi sellaista, mitä ei ole millään koneella tehty, vaan joku on leveillä suksilla puhkonut 'suksitien' paksuun lumihankeen ja pukkinut sauvoillaan syvää lunta. Sitä latua oli myös käytetty ahkerasti. Nyt halusin tietää, mihin vie tuollainen latu...

Latu vei siihen metsäämme, missä pari viikkoa sitten kävin katsastamassa tuulenkaatopuita. Komeita mäntyjä oli pitkin metsää tusinan verran. Muistelin viime pääsiäisajan tuulenkaatopuutalkoita ja ajattelin, että toimeen on ryhdyttävä nytkin. Jospa tulisi taas kantohanget. 

Mutta mitä näinkään!!!! Puunrungot olivat nyt kadonneet.

Lumessa kulki traktorinjäljet myös. Hieraisin silmiäni.

Asia ratkesi minulle hyvin myönteisellä tavalla:

Naapureiden kanssa pelasimme yksi ilta Rummikuppia ja lähtiessä yksi heistä vain noin ohi mennen sanoi, että kävi hakemassa sahalle ne suuret tuulenkaatopuut sieltä metsästä. Että kun hänellä ei ollut oikein mitään tekemistä ja halusi ulkotöitä.

- Siellä ne on pitkinä runkoina nyt sahalla. Jos niiden pituus nyt riittäisi tarpeisiin, sanoi mies saappaita jalkaan laittaessa.

!!!???<3<3 

Siis mies oli hiihtänyt ensin moottorisaha selässään, siitä siis latu! Käynyt kaatamassa ja oksimassa rungot. Sitä ennen lauhalla hän oli käynyt tekemässä sinne traktorinjäljet, joita olisi hyvä kulkea sitten kun pakastuu. Sitten oli vetänyt rungot sieltä pois. 

Eikä puhunut minulle mitään! Tosin hän tietää, etten moiseen pysty. Mutta...

Tottakai olen hurjan iloinen tuollaisesta avusta! Noita metsätonttuja on kaikenlaisia näissä maisemissa!

Tällainen vieras oli napannut ehkä päivällisen tästä hangelta tai ollut aikeissa ottaa päiväunet auringossa, kun tulin häiritsemään. Tuo näyttäisi teereltä. Pyrstöstä on jäänyt kauniit kaaret tuossa ylhäällä.

Kevätlinnuille etelässä- laulu on kaunis. En löytänyt sitä Soile Isokosken laulamana, mutta Juha Repokin sen laulaa kauniisti!

Suviruusu 'Poppiuksen' tarinaa

Olipa mukava tutustua rakkaan suviruusumme historiaan! Netti vain takkuilee, joten viiteiden etsiminen ja jopa blogin lataaminen on vaikeaa. Mutta tällaisen sivun sain suviruususta ruusukansiooni. Tekstitys takkuilee tähän ladatun ja kopioidun kanssa. Pahkana!

Alla oleva kuva on otettu Pekanpäivillä Raahesta kävelykadulta, jossa ystäväni ihastelee aidan yli kurkottelevaa suviruusua. Sekin halusi mukaan juhlaan!

  

"Suviruusu ’Poppius’, Rosa Poppius

Kaikilla ruusuilla on sukupuu tai ’heimotarina’ taustallaan, mikä tekeekin itse ruususta mielenkiintoisen ja rakastetun. Ruusu herää henkiin, kun on tutustunut sen historiaan ja sukujuuriin. Siitä tulee ’persoona’.

Suviruusu tuli yleiseksi piharuusuksi 1900-luvun vaihteessa joka puolella Suomea Oulun tienoolle saakka kestävyytensä ja kauneutensa ansiosta. Tietoa ruususta levittivät kaikki maatalouteen liittyvät koulut (kerrotaan, että Raaheen ruusu tuli Haapaveden emäntäkoulun kautta) sekä Ruotsissa että Suomessa. Oli aika jolloin Suomi kuului Ruotsiin ja trendinä oli levittää hyvää puutarha- ja viljelytietoutta kaikkialle. Tukholmassa sijaitsi 1800- luvulla Maatalousakatemian koeasema, jonka johtajana toimi mm. Carl Stenberg. Nähtävästi siellä tutkittiin myös eri ruusulajeja ja huomattiin tämä ruusunpunainen tarhapimpinellaruusu kestäväksi pohjoiseen ilmastoon. Stenberg nimesi ruusun Juvalta kotoisin olevan savolaispapin pojan Gabriel Poppiuksen mukaan ’poppiukseksi’. Valitettavasti ei ole tietoa, mistä tämä suviruusu alun perin on kotoisin, mutta se voi olla kokeilulajikkeita Skotlannista tai Venäjältä, missä nähtävästi Stenberg matkaili.

Itse Poppiuskin liittyy vahvasti maatalouteen. Ymmärtäisin, että Carl ja Gabriel olivat ystäviä, molemmat lukeneet lakia ja molemmat kiinnostuneita maatalouskulttuurista. Gabriel Poppius opiskeli Turussa, myöhemmin Uppsalassa ja päättyi moneen virkaan Ruotsissa. Hänet tunnettiin kuninkaallisessa hovissa, jossa sai luotettavan maineen. Kuningas Carl XIV halusi tarjota Poppiukselle aateluuden, mutta Poppius kieltäytyi siitä. Sen sijaan hänen nimensä ikuistettiin ruusulle. Varmaankin Stenberg, joka seurasi Poppiuksen johtajuutta Maatalousakatemiassa, halusi tällä kunnioittaa vanhaa maatalousmiestä ja ystäväänsä.

Poppius ei unohtanut suomalaisuuttaan. Hänelle oli tärkeää viedä uutta maataloustietoa myös Suomeen, ja mm. Värmlandin suomalaisiin hän piti yhteyttä. Yleensäkin kaikki luontoon liittyvä ja maankäyttö oli hänen sydäntään lähellä. Hän oli myös pidetty seuramies, joten hänen kotonaan vierailivat useat silloiset kuuluisuudet ja merkkihenkilöt. Tältä osin ruusu kuvaa hyvin kaikkea sitä mistä Poppiustakin ihailtiin ja kunnioitettiin.

Poppius-ruusu on kuin symboli kaikkeen maatalouteen liittyvälle kehitykselle. "

Tähän sopinee raahelaisen lauluntekijän Reijo Lumisalmen Suvivalssi Reijo Kallion laulamana.