maanantai 18. maaliskuuta 2013

Mihin vie ihan oikea latu?

 Nämä päivät ovat olleet loistavia hiihtopäiviä! Olen hiihdellyt ihan lähimetsissä, aina vähän eri suuntiin siellä missä olen tavannut metsäteitä, maasturireittejä tai muita latuja.

Yksi päivä löysin ihan oikean ladun. Nimitän oikeaksi laduksi sellaista, mitä ei ole millään koneella tehty, vaan joku on leveillä suksilla puhkonut 'suksitien' paksuun lumihankeen ja pukkinut sauvoillaan syvää lunta. Sitä latua oli myös käytetty ahkerasti. Nyt halusin tietää, mihin vie tuollainen latu...

Latu vei siihen metsäämme, missä pari viikkoa sitten kävin katsastamassa tuulenkaatopuita. Komeita mäntyjä oli pitkin metsää tusinan verran. Muistelin viime pääsiäisajan tuulenkaatopuutalkoita ja ajattelin, että toimeen on ryhdyttävä nytkin. Jospa tulisi taas kantohanget. 

Mutta mitä näinkään!!!! Puunrungot olivat nyt kadonneet.

Lumessa kulki traktorinjäljet myös. Hieraisin silmiäni.

Asia ratkesi minulle hyvin myönteisellä tavalla:

Naapureiden kanssa pelasimme yksi ilta Rummikuppia ja lähtiessä yksi heistä vain noin ohi mennen sanoi, että kävi hakemassa sahalle ne suuret tuulenkaatopuut sieltä metsästä. Että kun hänellä ei ollut oikein mitään tekemistä ja halusi ulkotöitä.

- Siellä ne on pitkinä runkoina nyt sahalla. Jos niiden pituus nyt riittäisi tarpeisiin, sanoi mies saappaita jalkaan laittaessa.

!!!???<3<3 

Siis mies oli hiihtänyt ensin moottorisaha selässään, siitä siis latu! Käynyt kaatamassa ja oksimassa rungot. Sitä ennen lauhalla hän oli käynyt tekemässä sinne traktorinjäljet, joita olisi hyvä kulkea sitten kun pakastuu. Sitten oli vetänyt rungot sieltä pois. 

Eikä puhunut minulle mitään! Tosin hän tietää, etten moiseen pysty. Mutta...

Tottakai olen hurjan iloinen tuollaisesta avusta! Noita metsätonttuja on kaikenlaisia näissä maisemissa!

Tällainen vieras oli napannut ehkä päivällisen tästä hangelta tai ollut aikeissa ottaa päiväunet auringossa, kun tulin häiritsemään. Tuo näyttäisi teereltä. Pyrstöstä on jäänyt kauniit kaaret tuossa ylhäällä.


Kevätlinnuille etelässä- laulu on kaunis. En löytänyt sitä Soile Isokosken laulamana, mutta Juha Repokin sen laulaa kauniisti!

4 kommenttia:

  1. Olihan siellä aikamoinen metsätonttu käynyt, hienoa. Nyt on ollut aivan mahtavan upeita päiviä, vaan niin kylmät tuulet puhaltaneet.

    VastaaPoista
  2. Minä en pelekää kävellä pimeällä mehtäsä. Kaupungissa pelekään kyllä illalla. Mutta säikähin yks ilta perinpohojasesti ku ihan jalkojen juuresta lehahti lentoon iso lintu. Epäilen kyllä että ois ollu teeri. Koiraki säikähti niin ettei ymmärtäny etes haukkua. Jäi vaan tuijottaan perään että mikähän siitä meni. Niin ihanaa tää kevään odotus. Aurinko on kyllä niin paistanut. Toivottavasti sitä riittää kesällekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi on! Ihmiset ovat pahempia kuin sudet, karhut tai käärmeet, valitettavasti.
      Eläimet jättävät ihmisen rauhaan, jos et niitä pahasti yllätä. Kaupunki hermostuttaa, ainakin minua, metsä rauhoittaa.

      Vielä on kylmää, mutta odotas Salla, kun kevät rymistäen tulee esille!

      Poista