Tuoksuja!

Jotkut haluavat ruusutarhaansa juuri tuoksuvia ruusuja. Luin, että Oulujoen taimistollakin on tehty oikein tuoksututkimus. Se löytynee sen sivustoilta. Eli on tutkittu mitkä ruusut tuoksuvat ja miten ne tuoksuvat. Tässä Taija Savilakson tutkimus siitä. Sivulta löytyy myös Ruusujen tuoksugalleria.

Joissakin ruusukirjoissakin on eriteltynä tuoksuvat ruusut.

Minä olen vuosia käyttänyt puutarhassani tuoksuvia yrttejä, joita olen käyttänyt teenä tai ruoan valmistuksessakin. Mutta ruusuista tykkään niiden muotonakin, ei kaiken kauniin tarvitse tuoksua.

Minä innostuin vuosia sitten vaihtoehtohoidoista ja mm. aromaterapiasta. Tuli hankittua oikein pikku arkullinen eri tuoksuja.  Ja yhä käytän niitä, joskus hieronnassakin, mutta muutenkin. Lehmusta ja piparminttua sekä katajaa käytän saunan löylyvedessä. Sitrunellaa olen tipautellut luutuusveteen. Ja eteisessä tuoksuu pikkukupissa pumpuliin piilotettuna laventeli tai muu tuoksu. Rosmariinia tipauttelen rasvaan joskus kun voitelen kipeitä jalkojani. Eugalyptys on ehdoton aromakupissa höyrynä silloin kun nenänpäätäni kylmää ja nuha meinaa yllättää. Yön kun se sänkyni vierellä höyryää, niin aamulla on terve olo. Ruusuntippoja laitan joskus jopa tyynylleni. Laventelihöyry rauhoittaa jos ei saa unta.

Tällainen kaunis arkullinen niitä on kertynyt. Ja joskus vieläkin nappaan jonkin tippapullon, kun niitä sattuu silmien eteen. Kirjallisuuttakin siitä löytyy.

Tuoksut ovat ihania! Ainakin, kun en ole niille allerginen. Ja uskon, että se allergisuus on enemmänkin tullut kemikaaleista kuin aidoista tuoksuista. Nykyäänhän ei sovi pitää enää minkäänlaista hajuvettä (oikeaa minulla ei ole kyllä koskaan ollutkaan) tai eudecolonaa (jota on) yleisissä tiloissa. Joskus olen löytänyt niistäkin hyviä tuoksuja, yleensä ne ovat liian makeita.

Nyt olen jälleen siivoillut tätäkin arkkua, käynyt läpi mitä voin mihinkin vielä käyttää. Näin pimeään ja kylmään aikaan tuoksut virkistävät, voimistavat ja lämmittävät mieltä ja kehoa. 

Jossakin minulla on varastossa suitseketikkujakin. Liekö niissä enää mitään tuoksua, ovat jo ikivanhoja? Joltakin matkalta tullut mukaan.

Mihinkähän minä näitä vielä voisin käyttää? 

Kaunista musiikkia tässä:

Smell of roses - Christos Stylianou feat. Maria Latsinou

Mitähän uusi vuosi tuo tullessaan?

Elämä on ihmeellinen seikkailu, kun 'sen oikein oivaltaa' (Tapio Rautavaara)! Siellä se on ikkunan takana. Se on myös sitä sisällä.

Miksi sitten monen ihmisen rinta on täynnä murheita? Usein kannamme toisten murheita. Maailman murheita.

Otetaan uutena vuotena edes yksi sieltä pois ja vaihdetaan tilalle jotakin hyvää, vaikka maamme kauneus ja talven kauneus. Tai oma terve käsi. Tai että on sisävessa ja nesteet kulkevat.

Tämän kuvan kera HYVÄÄ UUTTA VUOTTA LUKIJOILLENI!

Minut kai on Luoja luonut eräänlaiseksi inhottavaksi ihmiseksi, joka kaivaa positiivista vaikka kiven kolosta ja ärsyttää silläkin muita. Tehtäväni?

Ei se positiivisuus ihan siitä synny. Se syntyy myös siitä, että katsoo suoraan 'pahaa silmiin' ja hyväksyy, että sitä on. Mutta hyväksynkö minä sen itselleni? Sallinko sen pelottaa itseni hengiltä? Tietoisuus on voimaa.

Moni ei arvaa kuinka synkkänä näen maailman menon ja ihmisen kohtalon. Olen syvimmältäni hyvinkin pessimistinen.

Mutta en anna sen leimata itseäni tänään, en varmaan huomennakaan, en ehkä elinaikanani. Minulla on lupa nauttia tämän elämän hyvistä asioista. Minulla on lupa rakentaa hyviä asioita. Minulla on lupa olla niin vahva ihminen kuin vain pystyn, niin hyvä kuin osaan. Mutta en usko siihen, että se mikä on hyvää minulle, olisi sitä myös toiselle. Toisilla on erilaiset asiat hyviä.  Toiselle voi se murheen taakkakin olla elämän sisältö. Sairauskin. On joskus todettu, että jos sairas tervehtyy, pelkää hän sitä uutta elämää. Aivan kuin ikuinen opiskelija pelkää asettaa itsensä työmarkkinoille.

Näen että totuus, hyvyys ja onni on jokaisella yksilöllinen. Kauneuskin. Rakkaudenkin käsitämme omalla tavallamme. Tähän syntyy usein ymmärtämättömyys toisiamme kohtaan. Ja negatiiviset tunteet. Pelkäämme toisten kulttuurien erillaisuutta. Sen sijaan voisimme jo hyväksyä saman kulttuurin erilaiset ihmiset, itsemme erilaisuuden. Olemme kaikki erilaisia, yksilöllisiä. Ehkä yritämme kaikin keinoin olla samanlaisia ja peitämme sen erilaisuuden. Että tulisimme hyväksytyksi. Ja petämme itseämme.

Mitäs jos lakkaisimme pettämästä itseämme?

En mahda mitään, että näin Uuden Vuoden Kynnyksellä pohdin vähän syvempiä. Ruusutarha näitäkin synnyttää. Ruusutarhan vierellä elää ihminen täydimmillään. Silloin kun itse ruusu lepää.

Ensi keväänä istutan jälleen uusia ruusuja tarhhaani. Sillä rikastutan elämääni.

Tähän vielä musiikiksi isäni Matti Tuhkalan Romanssifantasia. pianistiserkkuni Craig Johnsonin tulkitsemana ..kannattaa kuunnella!

Älyttömät joululahjat!!

Sain Serentikseltä (blogi Madonluvut) haasteen kuvitella "Älyttömiä joululahjatoiveita". Kun minulla oli työn alla tuo joulupaperikalenteri, lupasin, että kuvittelen ne "Älyttömät joululahjat" mitä muka sain. Ja nämä lahjat aivan itselle. Suurin toiveeni tietenkin olisi aivan muuta, yhteisöllisempää, mutta antaapas sen olla.

Koska olen niin kiinni kissojen ja talon kanssa, sain tietenkin lahjaksi matkoja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

1. Sain kolmen viikon matkan vaeltaa Portugalin Santiagopolun kuuluisa 'kukko' seuranani ja turvanani siellä. Sain myös matkaan liittyen lipun Fado-laulu iltaan, missä Mariza konsertoi ja jossa juhla-aterialla kuunneltaisiin Amalia Rodriguesin lauluja. Oijoi!!

Alimmainen levy minulla on itsellänikin.

2. Sain matkalipun Amerikan puolelle viihtymään varmaankin maailman kauneimmassa luolastossa, Kuvanveistäjä Ra Paulette on luonut luolaston elämäntyökseen Uudessa Meksikossa.

3. Lahja on keväinen lippu kahdelle viikolle ja oppaalle mukaan Makedoniaan ja Dubrovnikiin. Siellä minulla on aivan oma mielenkiintoni ja tutkimustyöni alueeseen. 

4. Lahja oli sitten hyvä sijaiskodinhengetär/henki tänne, jotta saisin suorittaa kaikki nämä matkat, ja joka hoitaisi talon, puutarhan ja kissat!

Ohhoh! Olipas joulupukki!! Tuntuu melkein kuin olisin saanut tuon kaiken. Ainakin mielikuviin saakka. Ja netissähän näissä paikoissa voi matkustella, nähdä ja kuulla kaiken!

Kiitos Joulupukki!

Kiitos oikeillekin lahjoille, jotka olivat hyvin mieluisia!

Ps. Kuvat ovat netistä (Wikipedia) ja Ra Pauletten kotisivulta

Tässä laulaa Amalia!  Hän lauloi surusta, köyhyydestä ja sorrettujen kohtalosta, varsinkin naisten kohtelusta, FAdo- laulujen sisältöä

Tontun astrokalenteri 24.12.2015

Joulun aika nyt!

.

Tontun astrokalenteri 23.12.2015

Nyt katson viimeisen kerran tähtikarttaa ja nostan sieltä esiin rakkauden planeetan Venuksen, olkoon sitten joulupaperi tähän päivään mikä hyvänsä.

Tässähän se on. Tähtitaivas ja siellä lahjojaan jakava Joulupukki.

Venus-planeetta sijaitsee yhä hyvin syvällisessä ja maailmoja ymmärtävässä vesi-elementtisessä Skorpionissa. Sen kosketus muihin planeettoihin on suosiollinen, lämmin ja iloisesti lähestyvä. Kuten tuo joulupukki poroineen tuossa joulupaperissa.

Ensinnäkin se on sekstiilissä Jupiteriin, jota planeettaa kutsutaankin itse tähtitaivaan joulupukiksi. Venus sydämellisyydellään avaa joulupukinkin sydämen. Se haluaa tehdä parhaansa, antaa parhaansa. Parhaansa.

Venuksella on myös kaunis kolmio Kalat - Kheironiin. Myötätuntoa riittää läheisille, sydän haluaa olla auki ja se tervehdyttää ja rauhoittaa ihmismieliä. Sydän haluaa olla auki.

Venus on myös sekstiilissä naapuri-planeetta Merkuriuksen kanssa. Jokainen haluaa puhua kauniisti toiselle. Haluaa ilmaista hyvän puolen itsestään.

Näihin haluihin minä uskon. Toinen asia on sitten se kuinka pystyy sen halun tuomaan esille. Uskon siihenkin, että jokainen tekee sen mitä pystyy.

Hyvää Joulua kaikille lukijoille ja kaikille niillekin jotka eivät lue! Huomisessa kalenterissa annan tilaa vain joulupaperille.

Voit aloittaa juuri siitä, missä olet!

KABIR

Tontun astrokalenteri 22.12.2015

Olen tainnut katsoa tähtikartan melkein puhki, tonttumaisesta näkökulmasta. Mitäs jos antaisin joulupaperin puhua vuorostaan ja jättäisin kartan syrjään.

Kyllä vain. Tämä on tosi kaunista paperia. Niin suomalaista! Tulee heti mieleen eräs kauneimmista joululauluista; Varpunen jouluaamuna. 

Miksikähän suomalaisessa joulumaisemassa on useimmiten pieni mökki? Eikö suuri kartano luo sitten joulutunnelmaa? Kuuntelin radiosta erästä tutkimusta. Tosin en tiedä kuinka tosipohjalta sitä oli tehty, mutta näin siinä kerrottiin. Köyhä on anteliaampi kuin rikas. Köyhä on sitä empatian vuoksi, koska on itse kokenut puutetta. Jos köyhä tulee rikkaaksi, on hänen vaikeampi antaa. Jos rikas tulee köyhäksi, ymmärtää hän antamisen lahjan. Jutussa kuitenkin pähkäiltiin sitä, että onko jo ihmisen luonteessa se anteliaisuus ja saituus. 

Tämä kuva puhuu anteliaisuudesta. Lintu on onnellinen jyvistä. Mietin kuvaa katsellessa, mikä olisi anteliaisuuden mittari tänä päivänä. Mitäs jos se onkin aika? Kuinka paljon aikaa annat toiselle? Sellaista aikaa, jolloin todella keskityt vain toiseen? Siihen voi jokainen vastata itse. Valitettavasti tuota aikaa ja huomiota hakevat monet lääkäreiltä, terapeuteilta ja jopa baarimikoilta tai bussikuskeilta tai oudoilta ihmisiltä matkustaessaan. Monet maksavat, että joku heitä kuuntelee. 

Arvokkain lahja on ajan ja huomion antaminen toiselle. Kannattaa miettiä pihtaako juuri sitä tärkeintä 'muka kiireeseen', toissijaiseen vai varastatko omalla turhanpäiväisellä läpinällä sitä toiselta. Uskon kuitenkin ihmisen hyvään tarkoitukseen. Usein olemme niin väsyneitä, ettemme jaksa keskittyä toiseen. Siihen nimittäin tarvitaan energiaakin yhtä hyvin kuin sydämen halua.

Elämä on tehty ajasta.

BENJAMIN FRANKLIN

Tontun astrokalenteri 21.12.2015

Joulupaperi ei ole mikä tahansa paperi, vaikka se on vanhakin. Ensinnäkin sen on joku suunnitellut. Toivottavasti joku, joka saa sellaisesta elantonsa. Se on painettu jossakin. Eli joku firma saa siitä rahaa ja työntekijäkin. Kauppakin saa siitä osansa välillisesti. Aika kalliita ne joulupaperirullat on, kun katselin. Ja usein niin heikkolaatuisia, että heti rikki menevät, kun yrittää jotakin niihin kääriä. Mutta olenkin säästänyt sellaiset kestävämmät paperit. 

Ennen kaikkea niissä on muistoa. Usein niissä lukee tussilla vielä jotakin, kenelle ja keneltä. Se on vähän hutiloitua paketin osoittamista, mutta on nyt muistona. Ne lahjalappuset ovat kyllä menneet roskiin, kun ne on usein niin lujasti solmittu nauhoihin. Eipä silti, joskus olen säästänyt noita nauhojakin.

Nyt tuli tällainen. Kukkanen nimeltä Joulutähti! Luulenpä että tämä taitaa olla jonkun kukkakauppaketjun paperia. Joulutähti minulla on ollut pöydälläni jo toista viikkoa. Punaisena, kuten nyt on kaikki mahdollinen keittiössä punaista mattoa myöten. Se väri lämmittää. Mikähän tähtikartalla lämmittäisi? 

Aurinko ei nyt juuri meitä lämmitä, niin matalalta se kurkistaa, ainakin täällä Raahen tienoilla. Pökköä pesään vain, se lämmittää. 

Tuliplaneetaksi yhdistetään usein se Mars, punainen planeetta. Kun katson sitä kartalta, ei se oikein mukavalta nyt näytä. Mikä meitä rassaa? Mikä Suomea rassaa? Mikä Eurooppaa, mikä maailmaa? 

Mars on yhä Vaa'assa, 22 astetta. Tasapainoa etsivät kaikki. Vaaka heilahtelee laidasta laitaan. Kun toinen ehdottaa jotakin, niin toinen haraa vastaan. Näinhän on maidenkin välillä. Kuinkas sinulla? Oletko vastaanhangoittelija vai yritätkö diplomatiaa? Mars on haastavassa neliössä järkevyyttä etsivän Pluton kanssa ja oppositiossa tuli-elementtisen Uranuksen kanssa. Eikö hommat siellä kotonakaan ota sujuakseen? Meneekö riitelyksi, naputtamiseksi ja kahnaamiseksi? Ei siitä joulumieli rakennu kyllä.

Marsilla on kuvioissa eräs aurinkoinen puoli kuitenkin. Se on sekstiilikulmassa Auringon kanssa. Taustalla on positiivinen usko jouluiseen rauhaan ja iloon. Ei me ilman tätä hössötystä jaksaisi täällä pimeässä. Me jähmetyttäisiin muuten täys kylmyyteen ja masennukseen.

Olemuksemme on liikkeessä;

täydellinen tyyneys on kuolemaa.

BLAISE PASCAL