Ruusun pikkuserkku RUUSUKVARTSI

Mielestäni toinen ihastuttava ruusun pikkuserkku on ruusukvartsi. Eikä ihme olekaan, että se rinnastetaan sydämen tuntoihin ja sen vahvistamiseen aivan kuten ruusukin.

Ensimmäisen ruusukvartsisen esineen sain ystävältäni vuosia sitten. Se on heiluri ja sen nimi on Rosy, mikäs muu. Minulle yritettiin opettaa heilurin käyttöä, ja opinkin tunnistamaan sen avulla vesipaikat aivan kuten varvuillansa monet tekevät.

Mm. sen avulla vahvistin makuukammarissani olevan vesipaikan. Varsinkin keväisin tunsin siinä nurkassa sellaisen maan märän tuoksun ja ihmettelin. Sitten juuri keväällä sain usein outoja kipuja hartioihini ja selkääni. Eräs ystäväni kokeili omalla hiuksellaan ja kultasormuksellaan ja huomattiin että heiluri heilui vimmatusti. Minäkin kokeilin. Ei mitään. Ystäväni laittoi sormensa valtimolleni ja heti nykäisi heiluri pyörimään. Nyt omaa heiluriani käyttämällä se tekee saman minulla yksinkin. Siis kaikkea voi oppia kun keskittyy. Muuhunkin käyttöön olen sitä kokeillut, mutta oikeastaan en usko, että se vastailee kysymyksiin kuten jotkut väittävät. Tuntuu, että sehän lähtee pyörimään kun tarpeeksi sitä käsken. Mene ja tiedä.

 

Sitten myöhemmin tutustuin jalokiviin ja kiviin yleensäkin. Se onkin sitten aivan toinen maailmansa. Näitä kiviä on tarttunut käteen ja taskuun sieltä sun täältä. Kivibuumi onkin levinnyt ympäri maailman. Ja mikä ettei. Serkkuni, joka ei voi sietää allergian vuoksi kukkia, ’kasvattaa’ kivikokoelmiaan. Kauniita ne onkin erityisissä maljoissa ja astioissa. Ja olen huomannut että niitä löytyy itse kunkin taskuista, laukuista ja jopa rintaliiveistä! Monet uskovat kivien energisyyteen ja sen vaikutukseen. Ja kummasti jotkut isotkin kivet vetävät puoleensa ja niiden päälle pitää kivuta istumaan ja hengähtämään. Jokaisella on varmaan muistossa tai mielessä jokin tietty kivi.

Viimeisin kivilaite, minkä houkutukseen lankesin, on ruusukvartsien joukossa lirisevä pieni vesipuro. Löysin oikeastaan eräästä kirjekuoresta siskoni lahjoittaman synttäripäivärahan ja heti tiesin, mihin sen pistäisin. Tuolla olohuoneen pöydällä on nyt pieni suihkulähde. Se toimii sähköllä. Vesi virtaa ylös pienen ruusukvartsikimpaleen läpi ja sen päällä pyörii lasinen pallo. Talvipimeinä se solisi siinä somasti, lähettti vaaleanpunaista hohdettaan ruusukvartsikiven läpi ja viihdytti. 

Tuosta kivibuumista, mikä näkyy meidän kylälläkin, minulla on aivan oma teoria. Nimittäin ennen kun pihaa raivattiin, vietiin kivet metsään. Nyt noita kiviä raahataan metsästä raivaustraktorin avulla pihoille. Meren rannoilla kulkee myös kummallista väkeä hiljoilleen nenä maata viistäen; kivien etsijöitä. Minun teoriani tästä buumista on se, että ihminen yleisesti on kadottanut tietyn kosketuksen maahan. Kivi edustaa tuota maaenergiaa puhtaimmillaan ja nyt sitä vaistomaisesti kaivataan ja otetaan jälleen esiin. Uskon, että se jopa vahvistaa ihmisen jalkoja seisomaan tässä maan kamaralla. Olemme fyysisesti Maan lapsosia.

Toinen buumi, mikä on valloittanut käsityöläisiä, on korujen tekeminen. Sellaiseen näitä erilaisia jalokiviä hiotaan tuhatmäärin ja tulokset ovat kauniita. Käsin tehtyjä koruja myydään kaikkialla, ja mukavahan niitä on esille kaulaan, käsiin ja korviin laittaa.

Ruusukvartsia louhitaan etupäässä Brasiliasta, mutta sitä löytyy myös kotimaasta, sen rakeisuus on ehkä toisenlaista. Ruusukvartsi on piidioksidia ja se on rakkauden ja kauneuden vertauskuva.  Jopa muinaisessa Egyptissä siitä tehtiin naamioita vaikuttamaan naisen kauneuteen. Sen energia on hyväksi lapsille, se on lohduttava, rauhoittava, positiivisuutta lisäävä ja jopa poistaa elimistöstä nesteitä ja epäpuhtauksia (Parantavat kivet, Liz Simpson). Se on myös sydänchakran kivi. Kuten Ruusu itsekin sydämen asialla.

Rytmi lohduttaa kuten kivikin