Mikä ihmeen rhodon ja tontuntossu?

Tullaanpa sieltä kosmoksesta välillä maan pinnalle!

On kiitosten aika. Minulla on käynyt vieraita, osanottajia, kanssasurijoita, sukulaisia ja ystäviä. Yhtenä iltana istui neljä sisarusta muistelemassa pappaansa (ensimmäisestä satsista). Siinä meni usea rattoisa tunti.

He toivat minulle tummanpunaisen ruusukuningattaren upeassa linjakkaassa maljassa. Oih! Se sururuusu, yhteinen sellainen. Tässä vähän ylhäältä hassusti kuvattuna.

Se mikä erityisesti jäi vierailusta mieleeni, oli erään sisaren silmät, jotka tuikkivat aivan erilaista eloa siinä surun keskellä. Hänkin rakentelee puutarhaa. Ja aivan erityistä puutarhaa. Alppiruusutarhaa!

Sen verran tiesin, että alppiruusulla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Alppiruusut) ei ole mitään tekemistä itsensä ruusun kanssa muuten kuin että se on yhtä kaunis, ja niitä lajeja on tuhansittain levinneenä ympäri maailman ja ovat rakastettuja.

Se mitä en tiennyt, oli se että alppiruusun suomalainen korpiserkku on SUOPURSU! Rhododendron tomentosum, miten mukava nimi tuo, ’tontuntossu’, mutta outo nimi. Ledun palustren opin koulussa aikoinaan. Suopursu on P-Pohjanmaan maakuntakukka, siis minun, ja myös yksiä lempikukkiani, ehdottomasti. Joka kesä ennen juhannusta etsin niitä vaasiini varisemaan, sillä eihän ne kauaa siinä kestä. Mutta se tuoksu! Metsässä kulkiessani hieron sormiini aina niiden lehtiä, sillä niissäkin on se aromi. Siskoni etsi kerran ihan tosissaan suopursuhajuvettä, mutta ei sellaista löytänyt.

En tiedä tuoksuvatko alppiruusut, en ole nuuskinut niitä. Eikä pihallani niitä ole. Olen pitänyt niitä hyvin hankalina kasvattaa, arkoina ja työteliäinä. Nyt huomaan, että olen hiukan mustasukkainen ruusun puolesta alppiruusuille. Niihin ollaan yhtä hulluina kuin ruusuihin. Niillä on omat seuransa, tutkijansa ja tarhurinsa. Mutta eivät ne ruusuja ole! Sana Rhododendron tulee kylläkin kreikankielestä; rhodon =ruusu ja dendron = puu. Siis ruusupuu. Ja sellainenkin on ihan oma kasvinsa, ei tähän heimoon kuuluva ollenkaan. Kuitenkin moni rhodonlajike kasvaa jopa 30-metriseksi puuksi, joskaan eivät tule toimeen Suomen ilmastossa.

Nyt tämä puutarhuri piti minulle ihmeellisen luennon niiden olosuhteista. Hänellä on talo mäntyisellä kankaalla, vieressä korpimetsää, jossa suopursut kukkivat. Mitä tehdä sellaiselle maastolle? Suopursun loistokkuudesta hän keksi alppiruusut. Nehän pitävät happamasta maasta ja metsäisestä varjosta. Hän on jo istuttanut niitä monta lajia ja lisää aikoo kokeilla. Onnea hänen alppiruusutarhalleen!

 Sain ystävältäni atsalean, myös yksi rhodondendoneita!

Miksi alppiRUUSU? Miksi sitten ei suoruusu? Pursuavat kukat, joo, mutta alppiruusu ei tykkää märästä maasta. Nyt opin senkin että kahvinporot hapattavat maata, sillä niitä käskettiin antaa alppiruusuille, ei siten kuin minä viskoen niitä penkkiin kuin penkkiin. Kotonani keittelen nimittäin porokahvia. Pitäiskö ne nyt säästää alppiruusujen tarhurille. Miksi en tuliaisiksi joskus voisi viedä kahvinporosäkkiä? Minäkin olisin kiitollinen kunnon lantasäkistä.

Tässä vähän yllättävä alppiruusulajike, jos viitsit kuunnella. 
 Laitan tähän Helenankin laulun...