keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kuuletko kukan puhuvan?

Oi aika toukokuun!!! Tämä on ollut niin ihmeellistä. Tämä lämpö ja aurinko! Tämä luonnon pursuaminen!
Olen todella nauttinut.

Tulppaanien aika on vain noin viikko, huomaan. Haluan niitä enemmän! Sipulikasveilla on aivan oma tehtävänsä juuri toukokuussa. He varastoivat auringon energiaa samalla kun he puhkuvat elinvoimaa ympärilleen. 

Yksi ilta kävin katsomassa todellista tulppaanipihaa ja henkäilin. Talon emännän kanssa tuli eräs ilmiö selväksi. - Onko mahdollista, että kasvien kanssa tulee telepaattinen yhteys, kun niitä hoivaa? kysyin.

Toinen katsoo minua tutkivasti ja kasvot tulevat aivan lähelle: - Se on ihan totta. Ne puhuvat, huutavat apua, kun tarvitsevat vettä ja hoitoa. Ja ne kiittävät.
- Sitäkö se on, kun yhtäkkiä kesken kahvinjuonninkin tulee mieleen, että 'ne kukat ovat aivan kuivumaisillaan' ja säntään viemään niille vettä.
- Sitä juuri. Herkkyys kasvaa puutarhaa hoivatessa. Pystyy kuulemaan luontoa.

Ihan tosi se on! Varmaan monet ovat huomanneet saman ilmiön. Telepatia ei tarvitse fyysistä ääntä, se tulee aaltona aivoihin... 






Monet ovat surkutelleet menettäneitä perennoitaan. Niitä on kuollut kivikoissa, multaisissa pehkoissa ja vaikka miten. Minulta on kuolleet ruttojuuret tietystä paikasta, missä ne ovat kukoistaneet jo 20 vuoden ajan. Jotakin on vielä jäljellä. Sen kaiken teki märkä kesä ja väärällä tavalla jäätynyt maa. Lumi tuli ensin ja sitten vasta routa. Minäkin olen menettänyt joitakin ruukkuruusuja, mutta monet nostavat juuresta uhmakkaasti vain versojaan. Pensasruusut voivat kaikki hyvin. Olen tehnyt niille nimilaput. Mutta kukkiessa toivon, että voin piirtää ja maalata niistä omin käsin kuvat ja saada valmiiksi ruusukansioni ehkä sitten ensi kesäksi. Olen nyt pidättäytynyt 32 ruusupensaassa. Jos syksyllä lisää....

Rainer Friman ja Laulu tulipunaisesta kukasta

1 kommentti:

  1. Kyllä se on totta että yhteys kukkiin on..
    Joskus tulee tulee ihan ääneenkin ihasteltua jotakin kasvia tyyliin;-oletpa sinä kaunis!
    Isäntä katselee minua silloin hyvin merkillisen näköisenä.
    Luontoa pystyy lukemaan kun sen kauneuteen on niin tykästynyt!

    VastaaPoista