torstai 23. toukokuuta 2013

Vanhan piilopirtin maisemassa

Löysin omalta pihamaaltani kolme huhtasientä. Silloin muistin erään salaperäisen paikan metsässä kosken partaalla, mistä kerran löysin paljon huhtasieniä. Jos kerran pihalla niitä kasvaa, niin täytyy niitä olla sielläkin. 



Niinpä suunnistin paikalle, jossa maa kohoaa kummuksi ja korpikuusten kätköistä loistaa helean vihreänä koukeroiset vanhat tuomet ja pihlajat. Ei kukaan ole osannut sanoa, mitä sillä paikalla on sijainnut, mutta itse olen kuvitellut, että se on vanha piilopirtin paikka. Paikassa on jotakin salamyhkäisyyden tuntua.


Toivorikkaana talsin sen ohitse alas sinne, missä kasvaa vanhoja raitoja. Huhtasienestä sanotaan, että se tarvitsee aivan erityisen maaperän ja löytyy usein vanhoilta sysimiilunpolttopaikoilta. Ehkä tämä oli ollut jotain sellaista. 

Ryppynen koivu, aika erikoinen

Mahtava ilma, heleän vihreätä ympärillä, lintujen laulu ja kosken kohina. Ei sääsken sääskeä! Paras mahdollinen retki-ilma. Mutta en löytänyt ainuttakaan huhtasientä. Täytyy tulla toinen kerta heti sateen jälkeen. Täytyi luopua ajatuksesta kermaisen sienikastikkeen herkuttelusta.


2 kommenttia:

  1. Kyllä on upea tunnelma!Vaikka et nyt niitä sieniä löytänytkään..*hih*

    VastaaPoista
  2. Metsä on aina kaunis ja niin rauhoittava:)

    VastaaPoista