keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Ruusutietoa talven pimeyteen


Talvisyvännä on mukava tutkia taas vähän enemmän rakkaita ruusujani.



Aloitin tähän aikaan viime vuonna Ruusukansion teon. Ajattelin nivouttaa sen oman elämäni kuvioihin, sillä usein ruusuun liittyy usein jotain omaelämänkerrallista vaihetta. Kuvittelin kirjoittavani kansiota  enemmänkin, mutta muutaman ruusun tarinaan se jäi. 

Kuvittelin myös, että voin istua ruusun edessä ulkona ja piirtää sitä. Katin kontit. Hyvä että ehdin ruohonkasvun perään viime kesänä.

Mutta voinhan tässä kaikessa rauhassa kansiota nyt jatkaa.


Eräs uskomattoman kaunis yksinkertainen tarhapimpinellaruusu on Linnanmäki.

Ostin tämän ruusuntaimenen Oulujoen taimistosta viime keväänä ihan sen nimen vuoksi. Halusin saada sen ruusutarhaani tätini Elman muistoksi. Hänen miehensä Eikka (Eino) oli töissä Linnanmäen huvipuistossa. Voitte arvata, mikä yllätys, kun saimme ilmaisliput joka paikkaan!

Lapsuuden riemupäiviin Linnanmäellä kuuluu paljon vaivannäköä myös. Olin kymmenen vanha. Kuljimme äidin kanssa polkupyörillä pitkiä matkoja aamukasteen aikana ja sadepäivinä jäkälän poiminnassa Hummastinvaaroilla. Näin tienasimme Helsingin matkarahat. Se oli suuri juttu pohjolaiselle pikku-tytölle!

Linnanmäen joka ikinen vempain on kyllä jäänyt mieleen. Mutta tuollaista ruusua en muista. Tuosta ikimuistoisesta matkasta tätini luo on muistuttamassa minua nyt tuo upea ruusu, joka jo ensimmäisenä kesänä yllätti runsaalla kukinnalla. Tuskin hento pensas jaksoi kantaa noita suuria kermanvaaleita yksinkertaisia kukkia. Moni sitä pysähtyi pihallani ihmettelemään.

Nettisivuilta ja kirjoista löysin historiaa aika niukasti. Tämä ruusu on todella löydetty Helsingin Linnanmäeltä. Sen kehutaan olevan yksi parhaimmista vanhoista ruusuista Suomessa juuri sen runsaan kukinnan vuoksi. Se on myös helppohoitoinen ja terveesti, jopa 2 metriseksi kasvava lajike. Kukat ovat noin 7 cm leveät, ja ruusu kukkii 2-3 viikkoa kesäkuussa, mutta voi yllättää myöhäissyksyiselläkin kukinnalla. Varoittavaa minun tarhalleni on se, että se tekee hyvin paljon juurivesoja. Nyt jännityksellä odotan miten se selviää tästä kummallisesta talvesta 2013-14. Kestävyyttä sille on luvattu.

Tätä ruusua ei kuulemma kannata haistella. Voi nimittäin vähän säikähtää, sillä ruusu haisee luteelle. Siksi sen epäilläänkin saavan ominaisuuksia myös persianruusuilta. Syysväritys ruusulla on kaunis violetinpunainen jota mustat kiulukat vielä korostavat.

Tällä sivulla oli paneuduttu tosi syvällisesti ihmettelemään ruusujen eroja. Mm. yksinkertaisissa pimpinelloissa Grandifloran ja Altaican eroa.

Mutta miten tällainen ruusu on joutunut Linnanmäelle?  Siitä en löytänyt mitään tietoa.

ps. Aavistelen vähän, että tuonkin ruusun alkulähteiltä löytyy ehkä Schalin, joka oli Helsingin kaupungin puutarhurina 1950-luvulla muistaakseni. Schalinista itsestä kirjoitin sivun 'Ruusujen isä'.
 Robin on myös käynyt Linnanmäellä!

6 kommenttia:

  1. Luteelle haiseva/tuoksuva ruusu! Nätti se kyllä on, olipa tuoksu mitä hyvänsä. Mukavia tämmöiset historialliset jutut.

    VastaaPoista
  2. Kaunis ruusu. Olisi mielenkiintoista tietää, miten se on tullut Linnanmäelle. Olisiko tuolla luteen tuoksulla haittaötököitä torjuva tarkoitus? Täytyypä tutustua Linnanmäki-ruusuun paremmin. Kiitos vain vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Upea Linnanmäki! Minulla ei pensasruusuja paljon ole, mutta tämä on ehdoton suosikkini. Yksinkertaiset kauniit kukat ihana. Jospa ruusu on vaan eksynyt Linnanmäelle jonkun tuomana. Jostakin luin että ruusua on kuitenkin viljelty euroopassa jo 1600 luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekikö se kukkia syksylläkin? Kuinka kauan se on sinulla ollut`? Onko pahasti levinnyt?

      Poista
    2. Ekana vuotena kukki vain kesällä. Viime kesänä ei kukkinut kun peurat söivät sen ja vieressä olevan Tarjan ruusun. Eli ensivuonna kolmas kesä.
      Ei ole vielä paljon levistynyt.

      Poista
  4. Kiitos ruusuilon jakamisesta! Tosiaan Nettimartta ja between! Voihan se olla noinkin. Tämän ruusun ympärillä ei tuholaiset ehkä pyöri.

    Kuten kuvasta ylhäällä näette, pienestä se räkänokkakin ponnistaa. Kävelin tänään melkein lumettomalla pihalla ja kokeilin, onko routa pitänyt. Kyllä se heikkoa on. Jos ei nyt pakkasta ennen lumentuloa, on se monen pensaan tuho, ehkä tämänkin pienen. Linnanmäki ei jaksanut runsaan kukintansa ohessa tehdä vielä uusia oksia, joten voi olla että se ei ensi kesänä kuki, vaan kasvattaa vain uusia versoja. Toivottavasti.

    Tuonne ylös laitoin linkin Schalinistä, ruusujen isästä Suomessa, Helsingin puutarhuri. Ehkä hän on tuonut ruusun Linnanmäelle aikana, jona sitä alettiin rakentaa.

    Tuo luteitten haju ehkä tulee Persian ruusujen jälkeläisyydestä. Kirjoitan seuraavaksi 'Texasin keltaruususta', joka on historian myötä juurtunut Raahenkin pihoihin ja minunkin pihaan. Ristetytystä on jossain vahvasti tapahtunut.

    VastaaPoista