Miten luonto parantaa? Miten parantaa luonto?

En muista tällaista Uuden Vuoden Aattoa! Toivon tulevasta vuodesta kuitenkin kaikille hyvää, sekä luonnolle että kaikille jotka tänne blogiin eksyvät tätä lukemaan! Tässä luontojutussa olisi haastetta tulevalle vuodelle!

Tämän vuoden alkuun otan esille eräät rakkaat kirjani, yrttikirjat, muistuttamaan itseäni ja muitakin, että luonnon kasveista  saa voimaa ja terveyttä, ennen kaikkea sitä ennaltaehkäisevää. Kirjat, joiden tieto ei koskaan vanhene. Tulkinta niistä voi muuttua, tai sitten nykykulttuurimme voi niitä tuhota raskasmetalleilla, lannoituksella ja myrkyillä.

Tässä on vanhimmat, tärkeimmät ja rakkaimmat yrttikirjani. Ystävältäni Miriltä sain ensimmäisen suomenkielisen yrittikirjani Mihin kasvimme kelpaavat, Toivo Rautavaara. Ruotsissa ollessa hankin ruotsinkielistä aineistoa, sillä sitä ei ollut vielä saatavilla Suomesta 1960-luvulla, tai ei minun silmiini ollut koskaan osunut.

Yrttejä on alettu harrastamaan enemmän vasta nyt 2000-luvulla. Ja niitähän saa suoraan purkkiin istutettuina kaikista marketeista. Ajat ovat onneksi muuttuneet. Usein niitä ostetaan niiden makunsa vuoksi, mutta kannattaa myös tutkia, miten ne auttavat elimistöämme.

Koko luonto on täynnä tällaisia yrttejä! Rautavaaran kirja on vuodelta 1977, neljäs painos. Se oli jo ilmestynyt 1940 puutteen vuosina, jolloin Rautavaara oli kirjoittanut alkulauseeseen näin: "Niin hyviä aikoja ei tule koskaan, ettei meidän kannattaisi mahdollisuuksien mukaan täyttää tarpeemme kotimaisin raaka-ainein." Nyt on oikeastaan toinen puutteen aika, sillä ruokamme on pilkottu niin rikki, ettei niissä ole enää kokonaisuuksina tarvittavia ravintoaineita. Siksi tämä kirja kuluu yhä käsissäni ja kuuluisi varmaan jokaisen kotiin keittokirjojen rinnalle. Kirjassa on vanhinta tietoa Suomen kasveista käsittäen jo Lönnrotin keräämää tietoa.

Toinen ikivanha vähän enemmän yksinkertaiseen parantamiseen ja hyvinvointiin viittaava kirja on Dr.Med.D.C.Jarvis, Kansanparannustaito. Minun kirjani, jonka löysin antikvariaatista, on painettu 1974, suomeksi jo kolmas painos. Alkuperäinen kirja englanniksi on ilmestynyt 1958. Jarvis oli eläinlääkäri, mutta paneutui myös ihmisen puutostauteihin. Hänen kirjansa käsittelee paljon hunajaa ja omenaviinietikkaa kaliumin puutteessa. 

Kolmas kirja liittyy minun keittiöherkkuihini. Norjalainen Annemarta Borgen kirjassaan Minun yrttini kertoo ihastuttavalla tavalla suosikkiyrteistään ja niiden käytöstä ruoanlaitossa. Kirjassa on paljon hyviä reseptejä, joita olen paljon käyttänyt. Mm. hyvä spaghettikastikkeen resepti yrtteineen, kirvelikeitto jne. Borgen hauskaa yrttitietoutta ja historiaa on käytetty monissa artikkeleissa. Tässä eräs esimerkki koiruohosta.

Ehkä juuri Toivo Rautavaara opetti minulle yrittien kuivauksen. Niitähän minulla on jatkuvasti purkeissa, joita on pitkä rivi ollut varmaan jo 40 vuotta keittiöhyllylläni. Kun sen kerran oppii, siitä tulee hyvin terveellinen tapa. Yksin asuessanikaan en osaa siltä enää välttyä. Saunan jälkilämmössä ritilän päällä kuivuvat koivun hiirenkorvat, nokkoset, vadelmanlehdet, maahumala ja monet muut, joita talven aikana käyttelen tarpeen mukaan. 

Nyt olen osan noista yrteistä jauhanut sekajauhetta, jota käytän usein aamulla tekemääni jugurttimarjapirtelöön muun terveellisen aineen kanssa. Ne muut terveelliset aineet ovat hunaja, omanaviinietikka, pakurikääpä ja oliiviöljy. Mukaan tulee tietenkin pähkinä-seesam-auringonkukkasiemenrouhe ja joskus herkuksi avokadoa ja muuta hyvää. Riskaavaa juomaa se on!

Luonto varmasti parantaa! Mutta miten me parannamme luontoa? Siinä meidän tämän vuosituhannen suurin ongelmamme!

Joku on tehnyt kauniin Suomen Luontokuvakokoelman!