Maailma aivan sekaisin!!

Kyllä tuli puutarhakirjaani hurja maininta!
- Helmikuu, istun kahvilla terassilla ja on lämmintä!
- Haravoin pihamaatani helmikuussa!
- Ensimmäiset vihreät lehdet perennoissa!
- Kissanikin ihmeissään!
- Ensimmäinen kesävieras joi kahvinsa puutarhassani!

Istuin eilen viimeisellä puutarhakurssilla. Olihan se aika jo sellaistakin oppia käydä! Monta hyvää vinkkiä ja tietoa siellä sain. Mm. sen, että jos tätä "hellettä" jatkuu, on aika suojata herkkiä pensaita säkkikankailla tai muilla varjostuskankailla päivän paahteelta että yön pakkasilta. Tosi! Ruusut ovat heränneet tekemään silmuja.

 

Joten touhusin päivän tuolla ulkona pihamaalla, ja kun ei minulla tähän hätään ollut niitä kaupallisia viisaita suojakankaita ostettuna, keksin niitä itse. Sain kuulla, että tuo suojaverho ei sittenkään ole niin hyvä, varsinkin kun sitä tarttisi ainakin kaksinkerroin, ja siellä kerrastossa voi lämpö viihtyä liian hyvin. Minä nyt laitoin mitä minulla oli. Kaikenlaista keksin. Kokeilen nyt  ainakin, että miten tuossa kaikenlaisessa konstailussa käy. Testi siis! Mutta ihanaa oli nähdä, että näissä maisemissa huonosti menestyvä Lavinia-ruusukin oli kaikissa voimissaan. Ei kannata kuitenkaan vielä hurrata, sillä takatalvihan se ehkä sieltä vielä tulee.

 

Tällä hetkellä puutarhani näyttää kuin siellä olisi ruumisarkkuja. Nyt kuitenkin elämää säilyttämässä.

 

Lunta on ollut Raahen tienoilla juuri ja juuri peittämään pieniä ruusupensaitani. Tosin routa iski sopivasti ennen lumia, joka on tärkeää juurille, jotta ne eivät kärsi liiasta märkyydestä.

 

Nyt on lämpötila ollut taas parina päivänä varjossa + 5 astetta, auringossa niin lämmin, että käsineitä ei ole tarvinnut.

 

Pihani on todella auringon kultaama, joten otin vaarin puutarhaoppaan neuvoista ja aloitin peittämisen. En tiedä miten tuossa käy, jos tulee näitä kaarnatuulia vielä. Ainakin yksi sellainen temmelsi pihallani, niitä roskia tuolla haravoin. Sanotaan, että kolmen kaarnatuulen jälkeen tulee kevät!

 

Peittämisessä päästin mielikuvitukseni liikkeelle. Sidoin narulla peitettä pensaiden ympärille, mutta muuten käytin kivejä ja seipäitä painona. Tuet tein jopa puutarhatuoleista tuonne verhon alle.

 

 

 

Ensihätään löysin vanhoja paperipusseja. Eihän ne sadetta pidä ja siinä voi käydä hassustikin, mutta keksin sitten muuta. Päässä aukko ja reikiä ympärillä, kivet painona. Onneksi ruusuilla oli jo valmiina tukikeppejä.

 

Kai tämä vanha korikin ajaa saman asian.

 

Vanhat jo kuluneet ja revenneet tuolinpäälliset pois, ja Onpa hyvä tuki kun laittaa verhon päälle kivejä, joita sattui olemaan, kun en ehtinyt niitä kaikkia vielä ruusupolkuun syksyllä käyttää.

 

Eihän nämä mitään kaunistuksia ole, kuten tässäkään. Vanha mattopuutykin säkkikangas.

 

Kaiken päälle juttelin ruusuilleni mukavia, kiittelin niitä ja annoin toiveikkuutta ihanasta keväästä.

 

Siis mikä HELMIKUU!!!

 

 

Kissojeni rakastama punasuolaheinä on myös talvehtinut maassa hyvin. Näitä kauppojen herkkuja kannattaa syksyllä laittaa maahan, ainakin nyt iloisesti sieltä kurkistelevat!

 

Yhden maailman parhaista, kitaristi Paco de Lucian muistolle!