Tämä kirja ei ollut lahja keneltäkään. Tai lahja itseltä itselle. Tai voisi sanoa ruusuilta metsätontulle. Kirja vain sattui löytymään postiluukustani ystävänpäivän aattona . Kirja nimeltään Den store Rosenbog tuli Tanskasta eräästä antikvariaatista. Olin sen sieltä tilannut.
Tutkiskelin taas yksi ilta noita kasvien, kukkien ja ruusujen taidemaalareita ja heitähän löytyy. Esimerkiksi pelastin kerran melkeinpä roskakorista tällaisen puutarhakirjan, joka on tehty aikana, jolloin ei ollut vielä kunnollisia värikuvia. Leif Simbergin Puutarhakasveja vuodelta 1957. Kukkapiirrokset ovat tosi kauniita. Hän oli puutarha-arkkitehti. Tosin en löytänyt hänestä henkilötietoja, mutta monta teosta hän on puutarha-alalta kirjoittanut tai niihin osallistunut.
Arvostan valokuvia, mutta vielä enemmän arvostan työtä mitä tehdään käden taidoilla. Valokuvan ottaa sekunnin murrososassa, hyvän valokuvan tosin syynäillen valoja ja varjoja, oikeaa ajankohtaa ja kuvakulmaa. Mutta yhdessä maalauksessa menee jo aikaa monta tuntia, päiviäkin. En ole muuten löytänyt vielä yhtään blogia, jossa kuvattaisiin päivän tapahtumia piirroksin tai maalauksin. Elämme hektistä aikakautta, tunti on jo arvokas aika päivästämme blogia tehdessä.
Toinen kirja on tämä ystävänpäiväkirja, iki-ihana ruusukirja, tanskalaisen kukkamaalarin Verner Hancken'n kuvittamana, ja sen on kirjoittanut Eigil Kier. Aika hauskaa luettavaakin, sillä kun taitaa ruotsinkieltä, pystyy aika hyvin lukemaan myös norjan ja tanskankieltä. Mutta...se mongerrus heidän puheessaan. Sitä minun on vaikea ymmärtää. Tanskalaisten kanssa on hauskaa seurustella, koska he ymmärtävät minua, mutta minä en heitä. Joten sananvaihto on sujunut joskus jopa niinkin, että minä puhun ruotsia ja he vastaavat englanniksi.
Tosin tämä kirja löytyy myös suomenkielellä, mutta en sattunut sitä löytämään. Puutarhanetti-keskustelussa joku sitä hehkutti löytäneensä vielä. Palaan varmaan vielä tähän kirjaan, sillä se sisältää mielenkiintoista ruusutietoutta.
Tässä pari kuvaa kirjan sivuilta. Se mikä iski silmään, niin Verner on ruususivuille piirtänyt myös muita puutarhakasveja ja on muistuttamassa myös siitä, että ruusut loistavat parhaiten, jos rinnalla on muitakin puutarhakasveja. Siksipä olen tiettyjen ruusujen juurille istuttanutkin maanpeitekasveja, kuten idän juhannusruusulla on ihanasti sininen puistolemmikki ja oregano eli mäkimeirami kukkii joidenkin juurilla. Valkoisen akileijan istutin mm. keijunruusun rinnalle sitä kaunistamaan. Tuota ritarinkukkaa en tosin vielä uskalla mihinkään istuttaa, ehkä sitten kun ruusupensas on saanut voimaa juurillensa. Se olisi kaunis esim. valkoisen rugosan kanssa.
(Yhtäkkiä kuvat eivät tottele suurennosta eikä liikkumista, blogi ohjelma usein oikuttelee.)
Ylemmällä aukeamalla on kuvattu kauniisti Queen Elisabet, jota havittelen kokeilla puutarhassani joku päivä. Alla on kuva Irene of Danmark. Tanskassahan on paljon puutarhureita jotka ovat keskittyneet ruusujen jalostamiseen, kuten Niels Poulsen ja Harry Hansen, nimet jotka ovat ruusukirjojen lehdillä vilahdelleet.
Tanskalaista modernia kansanmusiikkia 'Kumppani Ruusutarhassa'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!