torstai 13. helmikuuta 2014

Rakastetun Valomonruusun tarina

Jatkan ruusukansioni kirjoittamista. Vuorossa ' Rosa Splendens', Valamonruusu, todellinen perinneruusu, jonka katsotaan olevan ranskanruusuista peräisin. Ne kuulemma helposti risteytyvät esim. gallianruusun ja metsäruusun kanssa. Mies nimeltä Clusius on löytänyt tällaisen ruusun Frankfurtin seutuvilta 1583 ja nimennyt sen Rosa francofurtana. Myöhemminkin se on kulkeutunut Frankfurt-ruusun nimellä.

Tämä ruusun nimi, Valamonruusu, on hyvin pettävä. Nimi ei tarkoita suinkaan sitä, että se on kotoisin Valamon luostarista, vaikka useimmat ruusulajit ovatkin löydetty luostareiden huolehtivasta hoidosta. Joskus niin oletettiinkin, kunnes löydettiin puutarhuri Schalinin tiedoista tuon nimen selitys. Tämä ruusun ruotsinkielinen nimi on Vallmoros (suomeksi unikkoruusu) ja saanut nimensä unikonkukkaa muistuttavasta kukastansa. Tämä nimi myöhemmin taipui Valamonruusuksi.
Tätä ruusupensasta ei voi olla huomaamatta. Minä 'näin' sen ensimmäisen kerran opiskellessani Jyväskylässä Kortepohjan oppilasasuntojen pihapiirissä, kun se sattui olemaan täydessä kukoistuksessaan ja todella lumoava. Kyselin ruusun nimeä ja sain vastauksen 'Valamonruusu'.

Sitten sitä löytyikin kaikkialta. Olin ylpeä kun saatoin jonkun ruusunkin nimetä. 

Mieheni siihen muinoin ihastui myös kovasti ja kävi aina sellaisen pensaan ääressä lempeän juttutuokion. Istutin samaisen ruusun hänen haudalleen, myös kissojen haudalle ja samaa ruusua on muuallakin pihamaallani. Ne kukkivat komeasti viime kesänä. 
Juuri tuo karmiininpunainen ja kullankeltainen heteitten kes kusta luovat upean katseita vangitsevan konstrastin.Pensaan lehdet ovat isoja, pehmeän vihreitä ja vehmaita ja luovat kukille hyvän taustavärin.

Kun tämän ruusun historiaa tai tarinaa ei oikeasti ole olemassa, niin minähän keksin sen, osa totta, osa omaani.


Tämän ruusun tarina alkaa Rooman valtakunnan suuruuden ajoilta ennen sen luhistumista. Silloin sen pohjoisin raja ulottui mm. nykyiseen Taunusvuoristoon. Sinne rakennettiin vartiolinnoja, teitä ja muureja, joita pitkin vahtisotilaat kulkivat, jopa kylpylä sotureiden viihtyvyydeksi. Useimmiten se raja oli aika rauhallinen, joten sotilailla oli  aikaa tutustua maaseudulla asuviin paikallisiin.

Eräs rooman vartiosoturi nimeltä Gesius oli tutustunut upeaan neitokaiseen, joka usein kiipesi vuoren rinteelle sovittuun paikkaan tapaamaan sulhoaan. Siellä he istuivat suurten pyökkien varjossa ja lempivät. Niihin aikoihin siellä kulkivat saksit ja tekivät väijytyksiään. Yhdellä tällaisella matkalla he olivat nähneet nuoren parin, hyökkäsivät ja ottivat heidät vangikseen. Myöhemmin Gesius pääsi pakenemaan, mutta neitokaisesta hän ei enää koskaan kuullut mitään. 

Roomalaiset rakastivat ruusuja. Niinpä lomamatkaltaan Gesius kerran toi kauniin punaisen ruusun ja istutti sen siihen paikalle, jossa he usein olivat tavanneet. Ruusu kukoisti. Se sai sopivasti aurinkoa rinteellä ja kosteaa maata lehtipuitten alla. Metsän linnut rakastivat sen kiulukoita ja levittivät siemeniä. Näin se risteytyi vuorten rinteellä kasvavan villiruusun kanssa. Kun Rooma oli kukistettu, ruusua ei kukistettu. Se vuorostaan oli vallannut suuria alueita Taunusvuorten rinteillä ja oli jo hivuttautunut alas kylien peltoreunamille. Ihmiset ihastuivat siihen ja istuttivat sitä pihoihinsa. Näin ei koko Roomaa kukistetukaan.

Myöhemmin eräs tutkija  Frankfurtista nimeltä Clusuius 'löysi' tämän ennen tunnistamattoman ruusun ja risti sen Frankfurtin ruusuksi. Ei aikaakaan, kun se valloitti Frankfurtin ja koko frankkien ja saksien alueen. Varsinkin munkit ihastuivat ruusuun ja viljelivat sitä paljon luostareissaan. Munkkien kautta ruusu valloitti myös Skandinaviaa. Sen todettiin kestävän hyvin pohjoisempiakin olosuhteita.
Usein ruusut ovat mukana symbolina myös ihmisten ja jopa kansojen välisissä valtataisteluissa. Taisteluissa häviää aina joku, usein häviäjinä molemmat osapuolet tavalla tai toisella. Ruusu on taistelujen yläpuolella ja siten usein voittajana.


4 kommenttia:

  1. Kaunis ja kestävä ruusu. Minulla ollut vasta muutaman vuoden. Niin ja ei ole kelvannut peuroille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Tarkoitatko, että juuri se ruusu ei ole kelvannut peuroille, vai ruusut yleensä. Valamonruusuhan ei ole niin kauhean piikkinen. Luin juuri, että nyt jo voisi leikata kiulukkaoksat pois, sillä Valamonruusukuin kukkii aina uusiin versoihin. Tietenkin linnun voivat niitä vielä käyttää, mutta itse ajattelin viedä ne risukasan päälle, parempikin turva siellä kissoilta.

      Poista
  2. Luin juuri, että historiankirjat tulkitsevat, että juuri tätä ruusua käytti 1400-luvulla Lancaster-suku symbolina ruusujen sodassa. Tämä tieto kirjasta Suomen ja Pohjolan ruusut, Lennart Mellbye 1995.

    VastaaPoista
  3. Ihana tarina! ♥

    ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ Kiitos Leila! ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

    VastaaPoista