torstai 10. huhtikuuta 2014

Iloinen monesta asiasta!

Kevät on aina ihana asia!

Mutta moni muukin asia tekee mielen hyväksi.

Tulevan talven puut ovat sahattuna ja osin jo hyvässä ojennuksessa. Kiitos talkoohengen! Kunhan kirvestä vielä vähän lisää heilutettaisiin ja kesä kuivaisi.


Ruusupensaat jaksavat hyvin. Ne ovat kasvaneet hitaasti. Luulen, että kun juuret ovat aikansa imeneet kanankakkaa ja kurkottaneet mullan ja soramaan läpi kosteaan savimaahan, niin johan pukkaa vahvaa uutta vartta! Olen luottavaisin mielin.


Kahvila-Aittakin on tyjennetty ja odottaa nyt uutta lattiaa...huomenna revitään vanha ja jo osaksi lahokin lattia pois. Navetassa on odottamassa kuivat tuoksuvat lankut. Toteemipaalu saa odottaa vielä veistämistään.


Suklaa-kirsikkapensaskin on toipunut paremmin kuin koskaan. Yleensä aina yläoksat ovat olleet pakkasen panemia. Tuo valkoinen ei ole lunta, vaan suojaava harso. Jospa saataisiin taas makoisia marjoja. Talvi oli ihmeen leuto. Toinen pensas, joka osoittautui puuksi, nimittäin kynäjalava, on myös säilynyt ilman vaurioita talvesta. Sehän kasvaa aika harvinaisena Etelä-Suomessa, joten ihmettelen, että se ylipäätänsä on elossa pihamaallani.


Talon ulkoeteinen on saanut suojaavat ikkunat, mutta paljon on vielä töitä. Sisäkatto odottaa laudoitusta, ikkunat pieluksiaan, oviaukko ovea ja portaiden edusta kaunistusta. Oih...en tiedä milloin sellaista ehdin ja on varaa. Elämä jatkuu kuitenkin. Tässä on ihan oikeaa lunta vielä, pohjoisen puolella.


Kevään kunniaksi pelastin kirppis-aitan kätköistä vanhan monet muutot mukanani kulkeneen plakaatin Botticellin Keväästä, ruttuisena ja reunat rispaantuneina. Silittelin sitä ja laitoin sille sen arvoon kuuluvat kehykset. Navetan vintiltä vanhaa raakalautaa! Sopii ihan hyvin. Ripustin sen kirppis-aitan seinälle.


Hyvää kevättä kaikille lukijoilleni! Heidi Kyrö ja Kevät!

5 kommenttia:

  1. Puusavotta on sen verran iso homma, että tuollaisten pinojen valmistumisesta kannattaa olla tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, eikä tuossa kaikki, osa on tuolla rakennuksen takana. Se on suurin ja ensimmäinen huoli tässä; saada talven puut.

      Poista
  2. On sinulla kaikenlaista hommaa meneillään ja valmistakin on saatu. Voimia vaan jatkoonkin! Saapa nähdä, miten suklaakirsikka meillä menestyy, sain viime kesänä taimen tuliaiseksi. Jänis popsi sen matalaksi jo syksyllä, vihreän ruohon aikaan, jolloin ei ollut edes ajateltu verkkoja. Mutta kaipa se virkoaa, joskin satoa on odotettava pidempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Riitta! Et arvaakaan, mitä kaikkea hommia...kiitos! Täytynee kertoa, että pitkään luulin pensasta suklaa-aroniaksi, siis muistin väärin, mutta aloin tutkimaan. Sen kirsikat ovat todella hyvän makuisi. Linnut vain tahtovat napata kypsät ennen ihmistä. Kannattaa laittaa verkko. Täällä ei ole paljon jäniksiä, joten puutarhani on saanut olla heiltä rauhassa.

      Poista
  3. Minullakin on tallella kortti Botticellin maalauksesta Primavera -Kevät. Ostin sen Uffizi -museosta Firenzestä joko 1980 - tai 1990 -luvulla. Antoisimpia museoita ovat minulle olleet Uffizin taidemuseo, Moskovan Tretjakovin galleria ja Berliinin Pergamon-museo. Pergamon -museossa on mm. Ishtarin portti uudelleenrakennettuna (kaivausten pohjalta), se kyllä kolahti.

    VastaaPoista