Lämmittää savusauna?

Varmaankin aika moni on kylpenyt savusaunassa, mutta kuinka moni on lämmittänyt savusaunan?

Ihan helppoa se ei ole, ei ainakaan minulla.

Jotta savusaunan lämmittämisessä on päästy kuvassa näkyvään hetkeen, niin siihenkin tarvitaan jo jotakin.

Ensinnäkin tarvitaan aikaa ja innostusta. Halusin nyt ilahduttaa naapureita, jotka auttavat minua aittakahvilan uuden lattian kanssa, joten ajattelin kokeilla miten tuo jo lähes 30 vuotta vanha sauna käyttämättömän talven jälkeen lämpiäisi. Kuten kuvasta huomaa, kuisti ja koko sauna tarvitsisi kunnostamista.

Ensimmäiseksi pitää siivota sitä talven jäljiltä, muurahaisten jäljiltä ja kissojenkin, jotka syksyllä siellä oleskeli. Lakaista ja pölyttää. Tarkistaa, ettei routa ole pahasti liikuttanut tiilirakennelmaa suuren kiukaan ympärillä ja että on turvallista laittaa tuli.  Myös lattia, jota olen paikkaillut jos minkäkin laisilla laudoilla ja levyillä, pitää tarkistaa, että se kestää.

En sen kummemmin saunaa pessyt. Bakteerikanta ei kasva talven pakkasessa, ei savussakaan. Mutta tulta aloin pitää pikkuhiljaa pienillä puilla ja varovaisesti. Talven jälkeen lämmittämiseen ja kosteuden kuivaamiseen tarvitsen noin viisi tuntia polttaa puita, jotta saunasta tulisi hyvä.

Toiseksi savusauna, joka on pitänyt paloturvallisuuden vuoksi rakentaa kauaksi talosta ja muista rakennuksista, tarvitsee oman liiterin vierelleen. Sen muinoin mieheni teki vanhan ladon puista ja se on toiminut hyvin. 

Kolmanneksi, olen oppinut, että jos haluaa kitkattoman savusaunalämmön, siellä tulee polttaa vain haapa- tai leppäpuita. Pihkaisista puista kuin myös koivutuohesta tulee kitkua, joka kutittaa silmiä ja ahdistaa henkeä. Vaikka olen huomannut, että jopa jo savuinen sisätila on joillekin tukala. Minä itse olen tottunut siihen ja se on vain suloista. Myös se, että ei anna saunan riihtyä tarpeeksi pitkään alkulöylyjen jälkeen, voi aiheuttaa kitkua. Tai jos pesähiilloksissa kytee vielä tuli. 

Joten olen tehnyt aina järjestelmällistä erottelua polttopuitteni kanssa niitä pinotessa. Olen laittanut erilleen aina haapa- ja leppäpuun ja ajanut ne tähän savusaunaliiteriin. Joskus olen saanut lahjaksi naapuristakin juuri näitä puita. 

Nyt lisäsin savusaunan pesään pikkuhiljaa suurempia puita ja täytin pesää kontaten lattialla, sillä savusaunassahan ei ole savupiippua, vaan savu poistuu pienestä räppänästä ja raollaan olevasta ovesta. Alhaalla lattialla savu ei ole niin sakeaa. Niinpä tavallisissa kauppamatka-kamppeissa ei auta saunaa lämmittää, sillä savu tarttuu vaatteisiin. Muutenkin voi noeta vaatteensa, sillä savusaunan kaikki seinät ovat tarttuvassa noessa. Savusaunatöissä pitää olla römppävaatteet.

Monta kertaa kuljin saunapolulla tehden välillä kodin muita askareita. Toin saunaan myös ämpärin, jonne laitoin kuumaan veteen hautumaan viime kesänä tehdyt saunavihdat. Yhdessä savu ja koivu ovat mukava tuoksu. Se mikä tekee saunahomman nykyään vähän työlääksi minulle, on se, että tulisija, missä yleensä lämmitettiin aina saunavesi, on täysin hajonnut. Enkä nyt ulkoisen vesijohdonkaan avulla voinut vielä saunaan vettä saada, kun se oli jäässä. Joten joka kerta saunaan mennessä kannoin kylpyhuoneesta kuumaa vettä mukanani saunan paljuun. Tosin saunavieraatkin saivat mukaansa täyden vesiämpärin.

Aika tekee tehtävänsä. Haaveena siis saada monta asiaa uusiksi.

Mutta jos haluaa saada oivat löylyt, ei auta murehtia

ajan kuluttamaa tai sitä mitä pitäisi ehtiä tekemään.

Ilta oli leppoisa, mustarastas lauloi ja innolla odotin kuinka sauna vielä toimii. 

Olin aloittanut saunahommat kello 14. Kello 19 kohentelin viimeisiä hiiliä pesässä ja löin häkälöylyt, jolloin pahin tuhka kaikkoaa löylykivien päältä ja puhdistaa. Siis kolme kauhallista heitin, ovi auki ja itse juoksin ulos. Odotin, että höyry laskeutuu ja suljin oven. Jonkin ajan päästä kävin sulkemassa takaräppänän, lakaisin vielä lauteilta nokipölyn pois ja laitoin laudeliinat. Sauna oli suloisen tuoksuinen  ja lämmin.

Kuvassa näkyy ehkä vielä noita höyryjä, taikka sitten ne ovat niitä hoitavia bioenergiahiukkasia, ja jotkut näkisivät ne jopa orbeina eli hyvinä henkinä. 

Joka tapauksessa miehet viipyivät saunassa yhden tunnin, minä toisen mokoman suurella nautinnolla!

Ja kolmannellekin joukolle olisi löylyjä riittänyt. Mikä autuus se on päästä pehkuun tuon kaiken jälkeen, kun hiuksissa tuoksuu savusaunan löyly, ja iho on kuin persikalla. Yleensä kerron heille, jotka ensi kertaa saunaan tulevat, että siellä on hyvä pestä saippualla meikki ja lika pois ennen löylyjä. Löylyjen jälkeen ei tulisi käyttää saippuaa, sillä ihohuokoset ovat niin levällään auki, että se olisi pahaksi. Yleensä tekee hyvää valella kylmällä vedellä keho viimeiseksi, jolloin se auttaa huokosia sulkeutumaan. 

Näin minä koen savusaunan. Toki nytkin kävin parikin kertaa ulkona saunanpenkillä istumassa ja kevättä haistelemassa, jopa maadutin itseni kulkemalla saunapihalla avojaloin. Vaikka sauna näytti niin rähjäiseltä, niin kyllä siellä sai taas maailman parhaat löylyt! Kannatti ahertaa!

Saunaikkunalla myhäili partaansa mukavasti saunatonttukin. Se pitäisi voidella tervalla, sillä tervankin tuoksu kuuluu savusaunaan. Nyt se unohtui. Ja löytää tervapullo, sekin vie oman aikansa...

Usein olen järjestänyt kesäisin yrttisaunan sinne. Siihen minulla on läkkiämpäri, jonka pohjalle laitan kiviä. Niiden päälle sammalta ja sitten vettä. Ämpärin täytän sitten katajan, kuusen, koivun, haavan ja erilaisten yrttien oksilla, jopa kukkivan ruusun joskus laitan mukaan. Joskus olen antanut tämän tehtävän saunavierailleni tehdä. Sitten ämpäri sinne viereen lauteille. Yrteillä on puhdistava vaikutus monellakin tavalla.

Kun ruttojuureni lehdet ovat täydessä koossa, olen tarjonnut saunavieraille siitä mahtavat saunahatut.

Kaikkea hauskaa voi savusaunan kanssa tehdä. Tärkeintä kuitenkin rentoutua ja hengittää syvään sen bioenergista ilmapiiriä!

Tommi Läntinen, Kevät ja minä