Minulle Onnentupa on satukirja. Pienille oppilailleni luin ja luetutin suomalaista Martti Haavion satukirjaa 'Onnentupa', jossa kerrottiin Kissa Kirnauksesta ja Porjas Urheasta jne. Kirjan juoni oli etsiä kaunis ja kova äänisin laulaja. Kukkohan se oli. Tässä kirjassa kerrottiin myös sadusta 'Onnentupa', mutta siitä en paljoa muista.
Mutta... kun minulla on ruusu nimeltä Onni, halusin rakentaa sille ehdottomasti Onnentuvan. Olen suunnitellut sitä jo parin vuoden ajan. Ehkä ajatus lähti alkujaan siitä, kun eräs ruusuihminen näki, miten olin tukenut heppasilla muovijutuilla onnenruusuni. Hän nauroi ja sanoi: - Odotapas kun tuo ruusu kasvaa, niin nuo eivät tue mitään.
Minä siihen puolustauduin: - No odotahan. Minulla on vahvoja heinäseipäitä.
Nyt olen ystäväni avustamana rakentanut niistä heinäseipäistä
onnenruusulle kunnon tuen. Junttasin maahan pesässä poltetut
heinäseipään päät (eivät laho niin helposti) ja sahasin lahjoituksena
saamiani harmaantuneit laudanpätkiä siihen ikkunoiksi. Siis minä kuvittelen, että ruusuni kurkistelee noista ikkunoista hyvinkin iloisena vielä
korkeutta kasvaessaan. Tietenkin se pursuilee seinien lävitse sieltä
täältä ja on tarkoituskin. Itse tykkään, että tuo tupa on ihan söpö.
Kauniin harmaja tupa!
Siitä on ruusun mukava kurkistella pihan tapahtumia. Toivon että se hassuudessaan on myös tukeva.
Eihän se ihan yhtä tiivis ja jämerä ole kuin Porsas Urhean valmistama, mutta eiköhän se muutaman vuoden kestä.
Tähän sopinee 'humppa-humppa-hei!
Nyt vasta huomasin tuon kesäkahvilan. Pitänee poiketa, kun ajamme Kokkolasta Ouluun.
VastaaPoista