Tarjanruusu - mielikuvitus lentää!

Olen ilolla seurannut joidenkin ruusujen mahtipontista kasvua. Nähtävästi juuret ovat löytäneet syvältä ravinteita savensekaisesta mullasta. Uudet varret ovat voimakkaita ja kurottavat korkeuksiin. 

Yksi tällainen, Tarjanruusu, kurkottelee päätänsä muutaman suuren kiven lomasta, missä sillä on varmasti turvallista ja lämmintä olla, kun kevätaurinko alkaa porottelemaan. Mutta kuinka surkea oli alku. Minullakin oli silloin surkea päivä, kun löysin yhden surkean näköisen ruusuntaimen vähän hyljätyn näköisenä erään rautakaupan oven pielestä. Sen kyljessä roikkui alennuslappua, mutta ei ollut kelvannut enää kenellekään.

Minä hellyn tuollaisiin reppanoihin Kaappasin sen kainalooni ja ilokseni huomasin omistavani ruusuntaimen nimeltä Tarja Halonen. Tutkin ruusun alkuperää ja löysin itseni jälleen Bengt Schalinin puutarhasta. Hänestä olen kirjoitellut aikaisemminkin. Ruusu on sieltä löydetty tuntemattomana ja nimeämättömänä ruusuna. Hoidossani se alkoi voimistua ja ehti jopa tehdä pari kukkaa samana kesänä. Kun siitä ei tiedetä enempää, niin minullahan mielikuvitusta riittää. Keksin tarinan:

" Vielä vanhemmilla päivillään Bengtin sydän kerran lämpeni. Hän oli tavannut aivan ihastuttavan rouvasihmisen, joka oli vieraillut hänen pihassaan. Bengt oli saanut niin paljon kehuja ruusuistaan ja puutarhastaan, että uni ei meinannut tulla yöllä. Arvokas rouva (nimeä ei tässä tohdi kertoa, ei Bengt itsekään) oli hyvin tietoinen hänen palkinnoistaan ja arvostuksesta ulkomaita myöten. Mistä hän olikaan tuon kaiken ottanut selvää? Miehen pää oli aivan pökkyrässä saamastaan huomiosta. Rouva tulisi pian uudestaan katsomaan niitä ruusuja, jotka eivät vielä olleet aukaiseet kukkia. Niin tapahtuikin. He istuivat sherrylasin ääressä puutarhassa monta tuntia, eikä useinkaan Bengt ollut sellaisessa keskustelussa viihtynyt niin hyvin. Hän oli kuin uudesti syntynyt!

Tälle ystävyydelle tarvittaisiin ihan oma ruusulajinsa. Niinpä Bengt vielä vanhoina päivinään innostui risteyttämään uutta ruusua. Hän teki tarkkaa työtä. Hän halusi luoda aivan uuden lajin, upean ja kauniin, ja hän voisi antaa sille arvokkaan rouvan nimen. Hän voisi lahjoittaa sen kasvamaan hänen puutarhaansa. 

Pari vuotta meni. Alkuihastus kuitenkin alkoi hiipumaan, sillä Bengt huomasi, että arvon rouva kujerteli yhtä innokkaasti muidenkin nimekkäitten miesten kanssa. Ja kerran hän kuuli erehdyksessä keskustelun, missä rouva mainitsi hänen nimensä ja nauroi. 

Bengt oli muutenkin ollut allapäin monesta huolesta ja vatsatauti vaivasi häntä. Hän katseli kehittämäänsä ruusua surullisena. Ei se kummosempi ollut, ei sellainen kuin hän siitä halusi. Eikä hän sitä arvon rouvalle antaisi, ei nimeäkään. 

Ruusu unohtui ilman suurempaa huomiota tai  kunniaa. Mutta ruusu itse ei surrut sitä. Se raivasi elintilaa puutarhassa ja alkoi kukoistaa. Sen luoja itse ei jaksanut enää kiinnostua ruusujen jalostuksesta. Hän oli viimeisinä vuosinaan enemmänkin innostunut alppiruusuista. Joten tämä ihastuksesta ja naisen hurmiosta syntynyt ruusu jäi vähän oman onnensa nojaan. Kaikissa taisteluissa yleensä ruusu on voittaja, kuten tämäkin laji. 

Kun se myöhemmin löydettiin, eikä sen risteytyksestä ollut enempää tietoa, ja kun ruusu katsottiin kuitenkin kauniiksi ja omansa arvoiseksi, sille annettiin nimi Suomen presidentin mukaan: Tarja Halonen. Tiedä häntä, olisiko Bengt ihastunut Tarjaan, mutta puutarha varmaankin olisi ollut heille yhteinen aihe. Olihan Tarja Halosella puutarhapalsta jo nuorena tyttösenä kaupungin laitamilla."

Vanha kaunis mies - Jippu laulaa kauniisti