Saanko esitellä, sen oikean Metsätontun!

Kukas sieltä Ruusumuorin kahvilan ikkunasta kurkistaakaan. Ei kai vain ole itse Metsätonttu?

 

Metsätonttu: - Kyllä vain. Mikäs tämä Ruusumuori oikein onkaan?

Minä: - No se nyt on sellainen muori, joka kahvia keittelee ja pullia paistelee. Mutta mikä on Metsätonttu?

Metsätonttu: - Luulen, että olen se Ruusumuorin ujompi, vähän piilossa olevampi versio. Vaikka itsetuntoa on minullakin. Hoitelen tuota puutarhaa, mutta en minä mikään oikea puutarhuri ole. Joskus onnistun, joskus menee täysin pieleen. Enkä ole mikään pikkutarkka. Olen luonnon olento ja kaikkien kukkien pitää saada kukkia.

Minä: - No ei se Ruusumuori sen kummempi. Luulee osaavansa, mutta välillä saattaa pullat palaa uunissa. Mukava nähdä sinua kuitenkin.

Metsätonttu: - Voisin vähän esitellä sinulle tätä puutarhaa. Tässä on muuten minun hyvä ystäväni,

Metsäkauris. Tämä nyt on vaan symbolina tässä. Kyllä niitä ihan oikeastikin kulkee metsissä ja joskus hypähtelee tässä pihallakin. 

- Ja onhan meitä tonttuja tässä vaikka millä mitalla.

Tässä on oikein tonttujen tonttu, tämä isompi kivi. Se on tonttukivi ja markkeeraa maskuliinista voimaa. Vieressä on sitten feminiininen vastike, heh.

Ja puutarhatonttu tässä tämä pienin.

- Hm....mutta minä olen vikkelin!

 - Ja tuossa savusaunalla asuu tietenkin sitten ystäväni saunatonttu, mutta se kaveri vasta arka on. Harvoin sitä näkee. Joskus saunan lämmityksen päälle lauteilla kuorsaa.

- Viimeksi hän valitteli, että kun on kylmää. Saunaa lämmitetään vissiin harvemmin.

- Tästä pöydästä minä en oikein tykkää. On niin julmetun näköinen. Ruusumuori tykkäs, että tämä vanha paisuntakattila toimisi vähän niinkuin pöytänä. Ja kun se on punainen, niin teki siitä leppäkertun.

Liekö tämän ääressä moni on uskaltanut kahviansa juodakaan?

Minä: - Hei, johan paikan löysit! Sinä voisit vähän auttaa minua ja halkoa nuo pölkyt, mitkä jäivät pojiltani vähän kesken.

Metsätonttu: - Eihän sitä tiedä, jos joku päivä yllätänkin. Osaan käyttää kyllä sahaa aika hyvin, mutta en ole tohtinut vielä kirveeseen tarttua.

- Minulla on vähän toisenlaiseen hommaan nämä kädet. Kun rupesin tuota ruusutarhaa väsäämään.

- Nyt näytän mitä viimeksi olen väsännyt, katsohan. Tässä on mukava ottaa päiväunet! Tämä on nimittäin 'sammalsohva'!

- Vaikka en minä tiedä mikä tästä vielä tulee. Joskus ehkä kukkapenkki.

Minä: - Mitäs sinä tahtoisit nyt, kun noin odottavan näköisenä siinä istut? Ruusumuorilla on muuten aika hiljaista. Ihmisiä palelee eikä niillä ole noin lämmintä villapaitaa päällä kuten sinulla.

Metsätonttu: - Kerropa sille Ruusumuorille, että toisi kuumaa pakuriteetä. Jos se auttaisi noihin suonenvetoihin ja reisien kolotukseen.

- Puutarhatyö, varsinkin lapiotyö on raskasta. Ja nälkäkin minulla on. Yksi pulla tai kakunpala ei riitä. Tuo kaksi, kiitos!

Metsätonttu: - Enkös ole rakentajanakin aikamoinen? Tämä Onni-ruusu kasvaa niin kauheaa vauhtia, että tarvitsee kunnon asunnon. Ei heti seinät kaadu.

- Ja ikkunoista on ruusujenkin mukava kurkistella!

Ruusunpesä tai siis ruusun talo. Mutta minä annoin nimeksi Onnentupa.

Minä: - Muuten, oli kyllä ihan sattuma, että sinut tapasin. En tiennyt, että kun Ruusumuori kutsuu erään huopataiteilijan (Kaarina Sarviranta) töitä kahvilaansa esille, niin silloin sinäkin siihen tupsahdit. Aivan säikähdin, kun sinut siinä kahvilan kaapin päällä näin.

Metsätonttu: - No johan oli minun aika oikeasti tulla.

Metsätonttu: - Näissä kivissä on kuitenkin ollut suurin ja oikeastaan hupaisinkin työ. Kiviä kun kannoin pitkin metsiä ja mantuja, kauempaakin. 

- Tässä on mukava tepsutella. Ei kastu tossut kuten märässä ruohikossa.Tosin routa nostaa kiviä väliin ylös ja laskee väliin alas. Mutta polku on sellainen, ei se mitään asfalttia ole, eikä koskaan suora. 

- Noihin tulppaaneihin ihastuin kyllä kovasti. Laitan niitä lisää joka syksy. Samaan tahtiin kuin ruusujakin.

-Nyt pitäisi löytää joku mukava kolo nukkumapaikaksi...

- Tässä on  hyvä tuoksu, oikein unettavan mukava.

Hyvää kesäyötä!

Hyvin hiljaa....

Ps. Tämä tonttu on oman kyläläisen Kaarina Sarvirannan luoma, kuten monet muutkin tontun ystävät ja on tullut vieraaksi Ruusumuorin Kesäkahvilaan. Iloisesti tervetullut onkin!