Mutta kun kaikkeen menee mukaan. Tämä arkikuva on tänään otettu ja tällaiselta näytti maailmani tuonne etelään päin:
Maamies nimittäin oli ihmeissään pitkästä lämpimästä syksystä, kun rehua olisi saanut jo niittää kolmannenkin kerran ja mihin sellaisen rehun kanssa, jos sitä on liialti. Joten heinää oli jäänyt lämpimän syksyn jälkeen niin pitkästi, että katsoivat parhaaksi polttaa sitä.
Soitinkin ja kysyin tarvitaanko lisäapua, mutta kertoivat selvinneensä. Hyvin he aloittivat tuulen alapuolelta ja pelto paloi aika nopeasti mustaksi tuhkaksi ravitsemaan uutta satoa.
Sain ystävältäni Miriltä vinkin kauniista kappaleesta, joten soitanpas sen nyt tässä. Kiitos Miri!
Amadeus ja Vain rakkaus! Maamies maata rakastaa...jotakin ihminen aina rakastaa!
Hui. Olen lapsena ollut äidin kanssa mukana kun isäpuoli kulotti peltoa. Tuli saartoikin meidät ja mie hätäännyin kovasti! Äiti kääri minut takkiinsa ja kantoi pois tulen ja pistävän savun keskeltä...
VastaaPoista